Pötkötettiin neljään asti, tai pentu nukkui ja me muut lähinnä syötiin. Tuoreiden tomaattien lisäksi oli autonaposteluista yli jääneitä porkkanoita, kyllä maistui hyvälle. Yhtään ei tee mieli lämmintä ruokaa.
Latautunut pentu on virtaa täynnä
Vanha pöne odottaa nätisti leirin purkua <3
"Valjasta sä se niin mä kuvaan kun se puree sua"
Palaneita puita oli paljon. Yhdelle tällaiselle pentu sai pöhinäkohtauksen :D Piti sitten käydä katsomassa se lähempää.
Mitäs täällä on...? Olin ajatellut, että pöne on tosi hyvä malli vetolauttojen ym kanssa, kun se menee minne vaan, mutta pentupa ei mitään mallia kerinnyt odotella.
Pöne tietää varmaan jo ulkomuistista millaisissa paikoissa pitää poseerata
Voisko joskus saada juoda yksin...?
Keskiosan kierroksen suunnan valintaa
Vesi tosiaan oli vielä korkealla ja reitti oli paikoin aika märkä
Välillä joki oli pikemminkin koski
Opittiin nopeasti, että turha kahlata läpi, joka paikassa menee kiertotie kun vähän etsii. Lienee jokavuotinen ongelma kun kiertotiet oli useimmiten tallautuneet selviksi poluiksi nekin.
Etsiessämme reittiä hän kerkesi kaivaa montun
Hiiop!
Niskaa meinaa alkaa särkeä ja lepuutettava hetki. Töppönen on hulluna nuolemassa heti.
Eräs toinen taas meinaa hullaantua muuten vaan
Varomunlaseja!
Saavuimme Polvikosken laavulle
Kaadettuihin puihin oli järjestään jätetty tosi korkeat kannot
Ei päässyt viruskaan ihan unohtumaan :p
Mihin mentäis?
Jos ne on kaadettu talvella ja hanki on niin korkealla että alempaa ei pääse sahaamaan..? Vai mikä järki tässä on?
Koitajoki on hyvin luonnontilainen
Sitten pitkokset sukeltaa taas pahasti veteen
Etsittiin molemmin puolin kiertotietä, mutta tämä oli ainoa paikka missä ei ollut, toinen puoli meni jokeen ja toinen oli vetinen suo. Pakko siis vaihtaa kengät ja mennä yli reittiä. Pentu taas sammui siinä odotellessa. Alkaisi olla leiriytymisen aika.
Mä menen tyypillisesti ekana että saan kuvia seuraavista :) Sieltä vaan sitten tulemaan!
Töppönen tulee ojan pohjan kautta
Lakki tulee samaa runkoa pitkin kuin minäkin. Pohjakauhuisena en astu mutapohjaan ellei ole ihan pakko.
Pöneä ei paljoa kauhistuta pohjan aluset asiat
Äitilläkään ei ole pohjakauhua joten siitä vaan :) Pääsi paljon helpommin kuin lahoilla rungoilla tasapainoilemalla.
Laitettiin leiri heti vastarannalle päästyämme ja sitten olikin päivän paras hetki
Ekan illan ateriat on tosiaan vähän eri sarjassa kuin sitten ne tulevat..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti