Puolen yön maissa käytiin ulkona. Vähän sen jälkeen alkoi kuulua kummallinen ääni. Ajattelin sen ensin jonkun kanalinnun suhinaksi. Lakki kuunteli pää pystyssä, pöne oli hiljaa. Välillä se kuulosti vähän joltain murinalta ja välillä linnulta ja tuntui olevan todella lähellä. Kurkistin teltasta, en nähnyt mitään, en myöskään kuullut sen liikkuvan missään vaiheessa, en maalla enkä vedessä. Ääni ei lakannut vaikka läiskytin käsiä yhteen, puhuin ääneen tai valaisin taskulampulla. Se ei oikeastaan edes keskeytynyt mistään näistä. Jossain vaiheessa pöne murisi hetken, mutta lopetti, joten en nyt osannut olla huolissani. Ei kuitenkaan tehnyt mieli nousta teltasta ulos, jos se olisi kuitenkin joku nisäkäs niin ei mulla olisi mitään kättä pitempää jos se päättäisi tulla kimppuun. Olisin vaan halunnut häätää sen koska emme saaneet nukuttua. Kolme varttia sitä kesti ja sitten se vain vaikeni.
Uni ei kuitenkaan oikein enää tullut.
Sienen synttärit olisi seuraavana päivänä. Sen piti täyttää yhdeksän vuotta.
Mietin, miten toimisin, jos mulla olisi kolme koiraa. Olisiko sekä Sieni että Lakki irti, pysyisikö ne silti hallinnassa? Miten ne menisi telttaan? Olisinko ihan solmussa ne pätkät isojen teiden vieressä, kun pitäisi olla kaikki kiinni?
Mulla oli jo aiemmin sellainen olo, että teen Sienelle kakun ja vien sen metsään. Nyt oli ostettava kakkutarpeet mukaan. Oli myös aivan selvää, että kakkua ei kukaan olemassa oleva saa syödä, se jätetään Sienelle. Ihan hullua kantaa metsään mitään ylimääräistä, mutta hulluus nyt taitaa olla toinen nimeni...
Viiden kuuden maissa satoi. Seitsemän maissa käytiin taas ulkona ja teltta suorastaan lainehti.
Ennen kuin kerkesin edes miettiä alkaisiko tehdä lähtöä vai ei, pentu nukahti uudelleen. Itse söin vähän aamiaista ja vetäydyin kanssa unien jatkoille. Ihan rauhassa sai keitellä ruuat teltan sisällä, ei säätänyt eikä härvännyt pentu lainkaan. Vaelluksella väsymys on aina puolellamme.
Aurinko vähän yritti paistaa kun ennen yhdeksää heräsin uudelleen. Kuivaa mun teltta.
Valitsin sydämen muotoisen kannon teltan ja rannan välistä.
S-kirjaimesta tuli aika erikoinen. Kakun tekeminen suoraan kannolle ei ollut kauhean helppoa... kaikki valui.
Hyvää synttäriä Sieni sinulle sinne jonnekin.
Kun ei tajua mitä tässä nyt odotellaan, voi vaikka tehdä näitä miesten hommia.
Valmiina! Toinen vielä valmiimpana kuin toinen.
Löytyihän se reittikin
Tämä päivä mentiin sitten pelkkiä teitä pitkin. Lyhensin alkuperäistä suunnitelmaa, koska ekana päivänä eteneminen oli niin hidasta, ja nyt kävelin loput noin 8km parissa tunnissa ja olin autolla aivan liian aikaisin. Piti olla vielä toinen yö.
Edessä pilkotti auto! Se tietää ihmisiä! Pentu kiinni! Lähemmäs päästyäni nauroin ääneen, nämä ei kyllä ole missään piknikillä... pentu takaisin irti.
Paitsi että tultiin isolle tielle, pentu takaisin kiinni. Taivas alkoi näyttää aika uhkaavalta. Pentu alkoi olla väsynyt, ja kun vettä rupesi tulemaan, vauhdilla metsän puolelle ja teltta pystyyn.
Se nukkui tällä kertaa kolme tuntia.
Lähtöä tehdessä taas jotain suussa
Viimeiselle pätkälle
Reuna-käskyäkin tuli nyt kerralla aika paljon vahvistettua
Oli kivaa, koska uudelleen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti