Lounaspaikalla näkyi ensimmäiset porot (autosta niitä toki oltiin jo katseltu), ja koiria olisi kovasti kiinnostanut. Huomaa, että mun koirat elää nykyään ihan pellossa eikä niiltä koskaan odoteta mitään, ja vähän tuli siinä äänihuulia availtua siitä että maahan on maahan perkele silloin kun sellainen käsky annetaan. Koirat oli kyllä vieläkin kiinni, mutta en yhtään tykkää sellaisesta, että hallinta on vain jonkun narun varassa ja muuten elukat katoaisi kuin pierut saharaan. Pitää vähän kotona pitää kertauskurssia.
Littmuoruaivia laskeutuessamme koirat sai olla irti. Itse asiassa lauantaina kääntöpaikalla autolta lähtiessämme siellä oli metsästysporukka, jotka oli ampuneet hirven 15km päähän ja lähdössä hakemaan ruhoa useilla mönkkäreillä, ja sain heiltä luvan pitää koiria irti. Aivan kysymättä siis 😄 Oli mukava kohtaaminen muutenkin, ja sain tarjota yhdelle ukolle korvatulpat. Mulla on kertakäyttötulppia hyvä jos ei joka käsilaukussakin, ja kun hän ei löytänyt omiaan ja valitti ääneen että tinnittää sitten koko loppuillan, oli hauskaa sanoa että täältä saat!
 |
| porot oli melko arkoja eikä päästäneet lähelle |
 |
| vähän taukojumppaa ja Lakilta välillä rinkka pois |
Peltojärvi näkyi huipulta. Kaksi vuotta sitten katsoimme sitä toiselta puolelta Peltotunturin kupeesta, ja se oli edelleen aivan henkeäsalpaavan upea. Siis aivan käsittämätön. Epätodellinen. Ei tällaista ole olemassakaan.
Peltojärvi on kuuluisa hiekkarannoistaan, jotka on vähän piilossa yhdellä järven sivulla. Aivan vahingossa suunnistimme suoraan hiekkarannalle, en minä edes tiennyt ihan tarkalleen minkä niemen takana se on! Rannalle saapuessamme siellä osoittautui olevan useampi teltta, ja jätettiin omamme vähän kauemmas ylös. En oikein ymmärrä miksi tuollaisessa paikassa pitää laittaa se teltta ihan rantaviivalle. Olisi tehnyt mieli viedä koirat uimaan, mutta en sitten kehdannut, kun niistä lähtee siinä kauhea ääni. Jälkeen päin harmitti, olis pitänyt mennä ihan lähelle heitä ja sanoa että itsepä ootte tähän leiriytyneet, olis kai sitä voinut jättää rannan vapaaksi kaikille käyttäjille ja olla vähän kauempana.
Ensimmäiset poron sarvet löytyi päivällä, ja tietenkin ne piti ottaa mukaan. Minulla oli joskus kauan sitten muistaakseni Tuntsalta tuodut sarvet, koirat söi ne lopulta. Iltapäivällä löytyi toisetkin ja vielä luulin, että meillä on käsittämätön onni, kun monesti ei löydy yhtään ja nyt on jo kahdet. Olisinpa tiennyt että tullaan näkemään noin kahdetkymmenet sarvet per päivä, niin ei olisi tarvinnut heti ekoja raahata mukana. Kerran otettuja sarvia ei voi poiskaan heittää, sehän olisi kiittämätöntä ja tuottaisi kauheaa epäonnea.
Peseydyttiin Peltojärveen laskevan pikkuisen joen mutkassa, kylläpä tuntui hyvältä! Hiuksia en pessyt mutta muuten kyllä kaikki kriittiset paikat, vaikka kylmää oli vesi ja mukana vain pieni vauvanharsosta itse ommeltu pyyhe. Pidän aina ensin alaosan vaatteet päällä ja pesen yläosan, kuivaan ja puen sen takaisin ja sitten toisin päin. Kylmä vesi on kamalaa, mutta kamala ja ihana on loppujen lopuksi niin lähellä toisiaan, että ne sekoittuu.
Oli niin hieno ja lämmin ilta, että koirat meni telttaan ja me tehtiin taas ruoat ulkona, teltan seinustalla tuulelta suojassa.
 |
| en haluaisi katsoa kenenkään telttaa |
Peseytymisen jälkeen vartaloöljyä maailman pienimmästä öljypurkista. Huomaa vasemmalla maailman pienin kuksa (kaulakoru).
 |
| mittakaava |
Ajomatkalla ostettiin vielä leivät, jotta saa parhaan päiväyksen. Sitä mitä olisin halunnut, ei ollut kuin seuraavan päivän päiväyksellä, joten päädyin ottamaan pitemmälle säilyvää paahtoleipää. Koska sille ei varsinaisesti ollut tilaa ja koska tuli paljon isompi paketti kuin alun perin oli tarkoitus, päädyin survomaan sen vaan rinkan päälle. Nauratti moneen kertaan, että kuka helvetti raahaa tunturiin mössöksi puristettua paahtoleipää. Niin hyvää kuin vaalea höttöleipä onkin, eihän se edes pidä nälkää yhtään, ja olin vain vihainen leipäaterioiden jälkeen.
 |
| no tulipa kannettua päälle istutun näköistä leipää |
 |
| koirilla oli kuivalihaa ja nappulaa |
Koiran ruuista puheen ollen Lakkikin löysi ruokahalunsa heti ekana iltana ja söi ihan kaikkea aivan normaalisti. Lakki on ehdottomasti "syö elääkseen" eikä "elää syödäkseen" -tyyppi, ja pitkä päivä autossa ei sitten vaan saanut sitä nälkäiseksi eikä se viitsinyt syödä. Kuivalihana oli itse kuivattua Vauhti-Raksun kalkkunaa.
 |
| Mutkamies valloittamassa itselleen pussia |
 |
| haukattuja tatteja oli paljon |
 |
| "jos perkele laittaa teltan ihan rantaan, voi joutua toisten maisemakuvaan" .... |
 |
| yökkärimuotia |
 |
| "Lakki onnellistui" eli meni katolleen |
-> 3. päivä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti