Muotka 2025 - 9

 9. päivä Matinlakki - Kiellajohka n. 5km

Aamu oli jälleen harmaa, vähän ripsi ja toisaalta yritti myös paistaa. Viimeinen päivä on aina viimeinen ja tuntuu että ei ole enää muuta kuin marssia äkkiä autolle. Onnistuttiin taas menemään vähän eri suuntaan kuin oli tarkoitus ja kierrettiin viimeinen kukkula toiselta puolelta. Kielajohkan kahvilasta kysyttiin suihkua ja olipas ihanaa peseytyä lämpimässä vedessä! Äiti sitten sanoi, että hänen käytyä maksamassa kahvilassa oli ollut korvapuusteja. Oli pakko mennä puustille ja ekojen kahvien jälkeen otettiin vielä toiset, ja mä otin toisen puustinkin! Mikä tuuri pitää olla jos toivoo koko viikon että olispa korvapuusti ja sitten oli?!

Tämä on aina jotenkin sellainen "no, tässäks tää oli" -hetki

Ajettiin ihan melkein Rovaniemelle asti, iltapala oli vähän parempi ja teltassa oli +25C, minkä ehkä huomaa kun hän istuu paljain kintuin:

Aamupala perinteisellä Napapiirin Shellillä ja sitten matkalta pentu kyytiin ja kotiin. Kotona olin n. klo 18. Onneksi kaikki koirat oli yhtä väsyneitä kuin minä!

Yhdeksän päivää siellä siis oltiin, tai 7 ja kaksi puolikasta, ja kilsoja tuli yhteensä "vaan" reilu 70. Tunturissa on toisaalta ihan älytöntä edes mitata matkaa kilsoissa, kun on niin eri asia kiipeillä kivikasassa, tarpoa vetisessä upottavassa suossa, edetä hyvää polkua tasaista jokivartta pitkin ja sitten vielä ottaa huomioon se tartteeko samalla suunnistaa vai ei. Pääasiassa käveltiin aamulla 2-3h ja iltapäivällä 2-4h ja matkaa tuli mikä tuli.

Kotimatkalla tuli radiosta että juhannuksena on edelleen evakuoitu porukkaa UKK:lta, joten ei kyllä yhtään harmittanut edes jälkikäteen, että vaihdettiin. Tämähän oli nyt kolmas reissu Muotkalle ja kyllä sinne edelleen jäi nähtävää. Ei voi sanoa, että säät olisi suosineet, mutta ei ne nyt mitenkään kauhean huonotkaan olleet ja kertaakaan ei esim. tarvinnut stressata sen märän teltan kanssa.

Videolla muutama jokien ylitys koirien kannalta. Paju oli tosiaan kaikki virtaavat ylitykset kiinni ja Lakki irti. Syvimmissä otin siltä rinkan pois, muuten se meni rinkan kanssa. Pajun ylitykset fleksissä oli nekin vähän säätöä; jos fleksi oli lukossa että virta ei vie koiraa alaspäin, mun eteneminen oli niin hidasta että koira joutui räpiköimään paikallaan, ja se ei varmaan tuntunut kivalta. Jos naru oli vapaalla, se pääsi etenemään nopeammin yli mutta virta myös vei sitä alas. Toisaalta niin tai näin, se oli meidän innokkain ylittäjä ja ehdotteli vähän koko ajan, että sano vaan niin mä meen tonne! Vain ylitysten jälkeen sille sitten tuli kylmä, kun märät valjaat päällä piti värjötellä odottamassa toisten sukkien pukemista.

Tässä vielä muutama video. Ensin nahkiainen kun joku päivä lopussa sen fleksi jäi koko ajan tunturikoivikkoon kiinni ja piti suunnistaa ja hakea reittiä, niin päästin sen vapaaksi. Näin kauas se karkasi juoksemaan 😂

Lakki oli välillä kanssa irti:

Perjantain kolmen lammen reitin keskimmäinen, mihin päästin heidät uimaan. Ensin ajattelin että ei jaksa riisua Lakin rinkkaa ja mennään nyt vaan, mutta sitten totesin, että mihin muka olisi niin kiire. Tämä oli kuin paratiisi ja tuli itsellekin kauhean hyvä mieli koirien puolesta. Lakkia harmitti kaikki jokien ylitykset, kun ikinä ei saanut jäädä uimaan, ja aina sille luvattiin että joku toinen kerta sitten.