Yövyimme jossain metsäautotiellä hetikohta Savukosken jälkeen. Ilta oli hieno, mutta aamulla satoi ja teltta oli märkä. Sääennuste oli luvannut 25 asteen hellettä ja täyttä aurinkoa, mutta... onneksi oli edes kuoritakki mukana, housut olin jättänyt kotiin koska ei niitä tartteisi. Ajomatkaa oli aamulle jäänyt vielä reilu tunti, joten levitettiin ulkoteltta auton takapenkille kaikkien roinien päälle siinä toivossa että se ehtisi vähän kuivua ennen pakkaamista. No, kyllä se vähän kuivahti, mutta tasaisen harmaa sade jatkui vaan, ja kaikki tavarat kastui kuitenkin ennen kuin oltiin saatu rinkat lähtövalmiuteen. Ihan hieman saattoi jurppia tällainen sääennusteen äkillinen muutos, varsinkin kun koko helle oli peruttu ja seuraavalle viikolle oli pelkkää sadetta luvassa.
Tulppion Majoilta piti mennä merkattu reitti Haukijärvenojan parkkipaikalle, ja aluksi näyttikin ihan hyvälle. Sade oli tasaisen kovaa mutta marssimme reippaasti. Pikku hiljaa paitsi kaikki alkoi kastua läpimäräksi, myös reittimerkit harventua. Lukemattomia kertoja sai pysähtyä ihmettelemään missäköhän seuraava merkki näkyisi, ja varmaan ainakin viidesti etsittiin oikeaa reittiä pitempäänkin. Kartta ei oikein tuntunut täsmäävän; reitin piti mennä paikoin kelkkareittiä ja tietä pitkin, mutta ihan samalla huonolla polulla me kyllä koko ajan oltiin. Silti niitä punaisia reittimerkkejä sieltä löytyi, joten ei ajateltu tässä vaiheessa asiaa sen enempää.
Joidenkin tuntien jälkeen pysähdyin ja kysyin että onko tässä mitään järkeä. Vaelluskengät oli niin täynnä vettä että sukka sen kun litisi joka askeleella. Housut oli ihan yhtä litimärät, mutta niissä on hyvä materiaali eikä ne ärsytä märkänä, vaan tuntuu ihan siedättäviltä jalassa. Itse olin ihan valmis kääntymään takaisin ja ajamaan vaikka kotiin. Mietittiin myös jos kysyisi jonkun mökin ja kävisi päiväretkiä Karhunkierrokselle, Hossaan ja Oulankaan, jotka matkalla oli olleet. Pääsisi edes öisin mökkiin kuivattelemaan. Äiti sanoi, että yritetään nyt vielä jatkaa, ja hampaita purren käännyin sitten takaisin ympäri ja jatkoimme marssia.
Lakki kantoi rinkassaan nenäliinoja, ensiapulaukun, oman ketjupantansa ja varahihnan, sekä rinkan päällä makuualustansa
Jossain vaiheessa oli pakko pitää pieni tauko, joten teltta pystyyn ja koiran kuivaus. Nukuttiin muutama tunti. Tauolla piti myös avata puhelin ja vaikka kenttää ei ollut, maastokartat toimii offline-tilassa. Oltiin tosi paljon lähempänä P:tä kuin luultiin, eli meidän kartta ei vastannut lainkaan maastoa...! Tässä vaiheessa kaadoin kengistä pari desiä vettä ja vaihdoin crocseihin.
Pahin sade taukosi illan mittaan ja päätettiin jatkaa yöksi tuvalle ja miettiä sitten aamulla jatketaanko vai luovutetaanko
Yksi oli, jota ei mikään sade haitannut lainkaan
Lopulta tultiin parkkikselle ja varsinaisen reitin alkuun
Ei oltu nähty ketään, ja crocseilla sutiessa päätin päästää koiran irti
Tuuttekste? Ei se sen kauempana juoksennellut.
Lopultakin tuvassa, ja mikä helpotus kun siellä ei ollut ketään. Kamiinaan tulet ja kaikki kamat levälleen kuivumaan.
Oltiin paikalla joskus 22 aikoihin, mutta pelotti koko illan ja yön että joku tulee ja meidän pitää poistua pois sieltä. Nukuin huonosti.
Aamulla ihanasti kuivuneet kamat kasaan - pois lukien kengät jotka oli edelleen läpimärät - ja siivouksen jälkeen matkaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti