No, siellä oli kuuma. Hiki valui suuhun, kirveli silmiä, kasteli kaikki vaatteet, sai sukat hiertämään jalat aivan helliksi. Hiki valui minuutti sen jälkeen kun olin juuri dipannut itseni joessa. Hiki valtasi kaiken.
Koirat eivät hikoile, niiden on läähätettävä. Seurasin hengitystä, uitin niitä jatkuvasti, pidin taukoja varjossa, tarkkailin lihaskramppeja ja tajunnan tasoa, juotin niitä reilusti. Ihan kuin kolmenkymmenen asteen helteessä 25-asteisen joen varrella voisi oikeastaan tehdä kauheasti mitään, jos joku menettäisi tajunsa ja alkaisi kouristaa. Mistäpä minä viileämmäksi muuttuisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti