En tiedä kuinka seikkaperäisen selostuksen haluatte kuulla, mutta kaikilla muillakin meni mahat sekaisin. Lakilla vain yhtenä päivänä silleen ihan vähän, ja me ihmiset juostiin monena päivänä neljä-viisi kertaa puskassa. Kukaan ei oksentanut. Jonkun vesipaikan täytyi olla pilaantunut. Meillä oli äitin kanssa niin erilaiset ruuat, että vaikea uskoa sen johtuvan mistään syödystä. Koska oireet kesti monta päivää, ja koska käytiin Härkätunturilla kahdesti ja koska siinä oli juuri yksi parhaimman näköisistä virtaavista vesistä, emme laittaneet siihen Micropur-tablettia. Jos olisi pakko arvata, syyttäisin sitä, mutta mistä noista tietää.
Oli siinä ehkä omatkin voimat vähän vähissä, kun ruoka ei oikein kerinnyt imeytyä. Verensokereiden kanssa ei myöskään ole koskaan ollut näin hankalaa kuin nyt oli, ja autolle saavuttuamme hypoeväitä oli todella harvinaisen vähän jäljellä. Ei ole pitkään aikaan vituttanut tämä sairaus niin kauheasti kuin tämän viikon aikana vitutti. Ylös-alas-seilaavat sokerit väsyttävät jo itsessään.
Minä kuuluun niihin, joiden mielestä paskatauti lähtee paskomalla, enkä ole koskaan eläessäni harrastanut mitään ihmisten ripulilääkkeitä tms. Nyt kyllä kävi mielessä, että ehkä vaelluksella olisi hyvä olla jotain sellaistakin mukana. Siitä kun olisi vähän vielä pahentunut ja voimat vähentyneet, ihmeissämme oltaisiin oltu erämaassa. Kenttää löytyi Härkätunturilta, kauempaa ei.
Ajettiin yöksi jonnekin Sallan ja Kuusamon välille. Vikana päivänä pöne joi tosi huonosti, mutta autossa oli kissan märkäruokapussi (juuri tällaisia tilanteita varten, onneksi olen tällainen kaikkeen varautuva pilkunnussija) ja sillä sain sen taas juomaan. Annoin puolet heti ja tunnin ajon jälkeen käytin sitä ulkona, jos olisi hätä, ja juotin loput runsaan nesteen kera. Kuusamon eläinlääkärin numero oli kaivettu ja ajatus oli aamulla käydä siellä. Illalla teltassa se ei sitten taas suostunut syömään kuin muutaman lipaisun ja jätti toiset märkäruuat koskematta. Koska se oli ihan virkeä ja olin saanut nestettä menemään, en nyt päivystykseen lähtenyt soittelemaan. Aamulla sillä sitten taas oli parempi olo ja se suostui juomaan, joten päätettiin, että lähdetään ajamaan kotiin. Haettiin sille lisää rohtoja ja Hill's i/d -purkkiruokaa. Jauhelihan kanssa ne enteromicrotkin meni sitten suosiolla eikä tarttenut taas väkisin tapella nielemisestä.
Ihmisillä vointi parani heti kun altistus lakkasi. Mikä lie olikaan, ei ollut kauhean kivaa. Mutta Tuntsa, köntsä, eh... koskaan ei ole mitään tällaisia ongelmia ollut, ja olen ollut tosi huoleton vesien kanssa. Jos näyttää siistille, en yleensä laita edes puhdistustablettia. Tiedän ettei veden saastumista näe silmällä, mutta tabletti putsaa vettä myös sikäli, että suon maku vähän hälvenee sillä, siksi oon säästellyt niitä sellaisiin vesiin. Koskaan en ole vesiä keittänyt missään.
Heräsin taas miettimään, mitä kaikkea voikaan sattua, ja mihin tilanteisiin pitäisi varautua ennakkoon. Pitäisi varmaan käydä eläinlääkärissä kerjäämässä yhä laajempaa lääkevalikoimaakin?
Tuntsa oli kaunista, aivan ihanaa metsää. Lukemattomat kerrat totesin ääneen, että olisipa täydellinen haku- tai jälkitreenimetsä. Paljoa muuta se ei sitten ollutkaan. Sinänsä ymmärrän tituleeraamisen yhdeksi Euroopan kauneimmaksi erämaaksi; keskieuroopassa pelkkä metsässä kävely kaiketi on hyvin erilaista luksusta, kun siellä ei meikäläisten jokamiehenoikeuksia tunneta. Metsä Tuntsalla on avaraa ja sitä on kymmeniä kilometrejä joka suuntaan. Suomalaiselle, tai ainakin itselleni, se nyt kuitenkin oli "vain metsää" ja itse taas olisin kaivannut korkeuseroja, rotkoja, laaksoja, puuttomia alueita jne, kaikkea sitä mihin ne eurooppalaiset lienevät hyvin tottuneet ja mikä ei heihin tee enää vaikutusta. Jotenkin oli ekoina päivinä sellainen olo, ettei edes tajunnut, että täällä me nyt ollaan. Keskivaiheilla vaellusta jouduin ihan muistuttamaan itselleni, että nauti nyt, ja lopuksi jäi vähän sellainen hölmistynyt odotus. En tiedä mitä odotin, mutta ei sitä koskaan tullut. Näin maisemallisesti siis.
Lisäys jälkikäteen: kilometrit yhteensä n. 83,5km
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti