Pohjois-Karjala ja erityisesti Patvinsuon alue on lähellä sydäntäni, ei vähiten niiden upeiden hiekkarantojen takia. Tännekin on haave päästä joskus vielä uudelleen ja kulkea koko reitti.
Vein porukat uudelleen tavoittelemaan kaakkureiden huutoa. Oli hauska kota yhdeksi yöksi, edellisen kerran jälkeen äiti sanoi, että hän maksaa kodan koska x-asennossa nukkuvan Sienen kanssa ei mahdu telttaan.
Vein porukat tavoittelemaan kaakkureiden huutoa, ei kuultu. Sen sijaan yhden yön kärsittiin hullun käen kukahtelusta, se jotenkin nielaisi sävelen lopun.