Kinttu: ark. (ihmisen) jalka, koipi: syyskuuta 2020

Tuntsa, metsien maa, oli äidin valinta.

BLOGI

"On olemassa ihmisiä, joilla on koira, ja sitten on koiraihmisiä."

Tämä on koiraihmisen blogi. Viidennentoista reissuni aikana, ukkosmyrskyn silmässä yötä viettäessäni, sain ajatuksen koota kaikki tarinani samaan paikkaan. Kirjoitan ensisijaisesti vain itseäni varten, mutta olen saanut vuosien varralle kavereiltani paljon positiivista palautetta:

"Lauran pitäisi ruveta kirjailijaksi"

"Upea matkakertomus"

"Tämä kirjoitus ja nämä kuvat. Ehdottomasti yksi parhaista ja kauneimmin kirjoitetuista ikinä lukemistani retkitarinoista. Oot kyllä oikea taiteilija ja runoilija kaiken muun lisäksi"
"Aivan ihana matkakertomus taas, kiitos kun jaat näitä luettavaksi."
"Näitä on kyllä kiva aina lukea!"
"Kirjoitus oli niin osuva monin paikoin, että piti ottaa screenshotteja jotta voin palata näihin sanoihin milloin vain. Minä niin jaan nuo fiilikset. Ja niin monessa kohtaa. "
"Ihana matkakertomus ja upeita kuvia!"

Haluan muistuttaa, että vaeltaminen on hyvin henkilökohtainen kokemus ja sitä voi tehdä monella tapaa. Turvallisuus tulee aina muistaa ja osata arvioida omat taitonsa realistisesti, mutta muuten ei ole "oikeaa" ja "väärää" tyyliä tehdä asioita. Siksi myöskään minun vinkkini ja ajatukseni eivät ole mikään yleispätevä totuus, ne ovat vain minun näkemykseni. Muista aina muokata esim. pakkauslistat oman koirasi tarpeita, terveydentilaa ym vastaaviksi.

Valitettavasti vanhat sivut eivät enää toimi domainin lopettamisen takia. Tarinoiden siirtäminen on kyllä mielessä mutta toistaiseksi tekemättä.

Kinttu: ark. (ihmisen) jalka, koipi

keskiviikko 23. syyskuuta 2020

Tuntsa 08/2020