Tänä vuonna oli äitin vuoro valita kohde aivan vapaasti. En oikeastaan edes tiedä, millä perusteella hän päätyi Tuntsaan. Ilmeisen helppoa se ei kuitenkaan ollut, koska ehdin talven mittaan useamman kerran kysyä, joko kohde on päätetty. Ainakin se oli aivan eri puolella Suomea kuin missä olen aiemmin ollut.
En voi sille mitään, että nimi Tuntsa oli heti ensikuulemalla kovin vastenmielinen. Mies sanoi ihan samaa; köntsä...
Lähtöpäiväksi valikoitui töiden yhteensovittelun jälkeen maanantai-iltapäivä, ja koska korona oli syönyt minun oikeat lomapäivät, otin palkatonta. Maanantaina ajeltiin Kuusamoon, jossa meillä oli airbnb:n kautta vuokrattu mökki. Tiistaina oltiin puolenpäivän maissa Tulppion Majoilla, josta aloitimme vaelluksen etelään. Oli tarkoitus mennä osin omia polkuja ja osin reittiä myöten, mutta tarkkaa suunnitelmaa ei ollut kuin ekoille päiville. Pelkän kartan perusteella on hyvin vaikeaa tietää mistä pääsee ojien yli, missä on kivaa maastoa ja missä ei.
Kun koirista toinen täyttäisi reissun aikana 12v, ja toinen on vasta 6,5kk pentu, on selvää, että mikään kilometrikisa tämä ei tulisi olemaan. Ei nyt sillä että itsekään keräisin kilsoja; toisille tuntuu olevan hirveän tärkeää paljonko tuli, mutta minulle se on aivan yhdentekevää. Eihän pelkkä lukema edes kerro mitään, kun maastoja on niin erilaisia, ja esim. kompassin kanssa touhu on paljon hitaampaa kuin valmiilla merkatulla polulla jossa voi vaan laittaa tossua toisen eteen. Lakki ei nyt niinkään unen takia ehkä enää olisi tarvinnut päivälepoa, mutta päätin etukäteen silti, että parin tunnin siesta pidetään. Minusta on ihanaa maata teltassa jouten ihan muutenkin, se on ehkä ainoa paikka maailmassa, missä osaan luvan kanssa olla tekemättä mitään ja ennen kaikkea olla tuntematta siitä mitään syyllisyyttä.
Rinkkojen lähtöpaino oli yli 20kg. Meillä oli vaaka mukana autossa, että saadaan viimeiset painot, mutta sepä olikin niin hieno digivaaka ettei se suostunut toimimaan epätasaisella hiekka-alustalla. Joka tapauksessa rinkat oli taas niin täynnä, että hyvä ettei saumat ratkenneet. Minulla oli vain normaalit; omia lääkkeitä ja koirien takit ja ruuat, äidillä sitten koko rahan edestä herkkuja. Kyllä ei yhtään enempää mahtuisi, mutta se on nyt tämä aika kun ei ole yhtään koiraa joka voisi kantaa koiran rinkkaa ja ottaa osaa tavaroista sinne. Jos Lakki on terve, se saa ensi kesänä sitten tehdä osansa, mutta nyt kaikki oli saatava itselle.
Minun vasen nilkka oli ollut kipeä pitkään, ja sitä oli ennen reissua rtg-kuvattu ja ultrattu ilman selkeitä vastauksia. Nyt se voi kuitenkin ihan hyvin, mutta vähän jännitti silti, mahtaisiko se ärtyä. Kipu vastasi tulehduskipulääkkeeseen, joten varattiin vähän normaalia reilummin rohtoja mukaan, molemmille omansa.
Reitin suunnittelu oli tosi vaikeaa. Alueella on paljon jokia/ojia, ja kartasta on mahdoton sanoa minkä yli voi kuvitella menevänsä ja minkä ei. Jokien läheisyydessä on myös paljon soita, joten kuvittelin, että jokivartta kävely voi olla hankalaa. Lopulta saatiin päätettyä lähtöpaikaksi Tulppion Majat, ja siitä ensin omia polkuja. Ei tuntunut kivalta ajatukselta marssia vaan samaa merkattua reittiä edestakaisinkaan, ja mun toive oli taas se, että mitä vähemmän kanssakulkijoita, sen parempi. Reitti tarkentuisi sitten kun päästään näkemään maastot. Harvoin on tullut näin vähäisellä etukäteissuunnittelulla lähdettyä. Tuntikausia minä sitä karttaa kyllä katselin kotona, mutta mitään lukkoon lyötyä ei silti ollut.
/// "taidan ottaa pari mankkua konjakilla" (c) äiti joku ilta teltassa ///
-> matkaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti