Talvivaellus on ollut mielessä kolmen vuodenajan kokemusten karttuessa yhä enenevissä määrin. Ehkä viimeiset pari vuotta olen tosissani ajatellut, että olisi kiva päästä kokeilemaan. Olosuhteille oli aika tarkat määritelmät: lunta pitää olla sen verran, että selkeästi on muutakin kuin vain maa jäässä. Ei kuitenkaan niin paljoa, etteikö kävellen pärjäisi - lumikenkä- tai suksikelit aiheuttaa päänvaivaa koirien jaksamisen kannalta. Lisäksi ei myöskään saisi olla pakkasta kuin max noin miinus viisi astetta, mun makuupussilla pärjännee vielä sellaisessa. Koska ei ole ahkiota ja kaikki kamat tulee rinkassa, mitään mahista ei ole ottaa kahta pussia ja laittaa niitä päällekkäin tms.
Sopiva ajankohta sattui talvilomaviikkoni alkuun. Alkuperäinen Patvinsuo vaan piti vaihtaa, koska meillä Mikkelissä on lunta yli 40cm ja epäilin että pohjoisemmassa lienee sama ongelma. Evolle olen ollut ainakin kaksi kertaa ollut eri syksyinä menossa, mutta aina on ollut niin hirveät vesi- ja räntäsateet, että olen perunut lähdön. Kerran oli jo rinkkakin pakattu ja kaikki valmiina. Nyt! Nyt on Evon vuoro. Varmistin fb:n retkeilyryhmästä paljonko siellä on lunta ja jos on, onko polut auki. Sain jonkun viikko sitten siellä käyneen videon. Hyvältä näyttää, juuri silleen vähän sitä on.
Sitten ei muuta kuin ihmettelemään varusteita. Tilasin itselleni vihdoinkin oman ilmatäytteisen makuualustan. Aiemmin on ollut kaksi paksua solumuovialustaa (kaksi lisää vaan mukavuutta, kesällä tarkenee kyllä yhdelläkin) ja koirilla yksi foliopinnoitettu ohut. Koska ei ole mitään kokemusta lumessa nukkumisesta, päätin että otan ne kaikki. Seuraava ongelma oli omat vaatteet, tai lähinnä ne missä meinaan kävellä. Tuntuu hullulta edes ajatella lähtevänsä pelkissä hyvin ohuella vuorilla varustetuissa kuorihousuissa, kun normaalille koiralenkille laittaisin sinne pitkikset alle. Samoin takki. Kyllä järki sanoo, että rinkan kanssa nujutessa normi talvitakki on aivan liikaa, mutta syksyn tuulitakki taas tuntuu ihan vitsiltä. Ja entäs sinne alle? Ohut vai paksu pipo? Millaiset hanskat? Entäs kengät? Siirsin kenkäongelman ratkaisun parkkipaikalle ja heitin autoon kolme eri vaihtoehtoa, kun vaikea sitä lumen määrää täsmälleen oli tietää etukäteen.
Kolmas suuri kysymys oli koirien varusteet. Tiedän että on ihmisiä, joiden mielestä koira pärjää, kun sille osoittaa pediksi jonkun hikisen alustan. Mun pointtina ei ole se, että kukaan meistä juuri ja juuri pärjää. Minusta kaikilla pitää olla riittävän mukavat olosuhteet ja hyvä nukkua. Töppönen palelee ja Sieni taas on rinkkaa kannettuaan varmasti väsynyt, ja lihakset tarvitsee palautumiseen kunnon takin.
Tiesin että lumi tekee kaikesta aivan erilaista ja paljon haastavampaa. Ei sitä silti oikein osaa etukäteen kuvitella. Siis on fakta että juomavesi pitää ensin sulattaa ja että siihen menee ylimääräistä aikaa, energiaa ja kaasua, mutta ei sitä vaan silti osaa kuvitella miltä se tuntuu kun vielä nukkumaan käydessä tulee sellainen olo, että onkohan Sienellä vielä jano. Kömmi pois pussista, vedä kamat päälle, nujua itsesi teltasta ulos, hae lunta, ala sulattaa sitä, hae lisää kun isosta kasasta tulee aina yhtä yllättävän vähän vettä. Ihan hirveä vaiva. Ei se kirjoitettuna tunnu kovin kummoiselta operaatiolta, mutta kun olet koko päivän kävellyt, aivan rättipoikkipuhki ja juuri päässyt sinne pussiin lämpimään, ja ulkona on -4. Sitä ei osaa kuvitellakaan ennen kuin on siellä. Enemmän kun tekisi tätä, oppisi omat rutiinit eikä tekisi sellaista mokaa lainkaan... (Oli sillä iso jano, joten hyvä että sulatin sille vettä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti