Lauantai: auto - puro n. 7km
"kilometrisuunnitelma taisi olla aika optimistinen"
"onpas täällä ötököitä jo"
Kesäkuun ekan viikon lopussa sitä kuvittelisi, että ei ole ihan saakelin kuuma eikä hyönteiset ole vielä heränneet. No, ei kannata kuvitella. Kolme koiraa ei osaa kulkea mitenkään. Lakki vetää, paitsi jos se menee ihan ekana eikä ole polkua, niin ei vedä kovin hyvin ja sitten vetoliina roikkuu jaloissa ja sekös ärsyttää. Paju menee tosi hyvin fleksissä ekana, jos on polku. Jos ei ole, se ei osaa edetä. Hymni nyt ei mene fleksissä hyvin yhtään missään kun se ei ymmärrä kiertää puita samalta puolelta ym. Hermo meinasi mennä moneen otteeseen.
Niitä ötököitä tosiaan oli jo ihan hirveästi, varsinkin siellä kurussa jossa oli suota ja jota pitkin meidän piti edetä. Pikainen uusi suunnitelma, on pyrittävä ylös. Lentävät öttiäiset on inhottavia eikä niihin lapissa tehoa yhtään mikään myrkky. Itselle voi vetää tauolla pitkät vaatteet päälle, mutta koirat on täysin suojattomia ja siksi niille on aina pystytettävä sisäteltta. Jos paistaa, se kuumenee nopeasti, jolloin on alettava virittelemään varjoakin. Pikainen "istutaan 10min" -tauko onkin yhtäkkiä tunnin. Tämän takia koirat on valitettavasti eräänlainen rasite, tai este etenemiselle, kun pysähtymisestä tulee niin hankalaa.
Olin laskenut meille etukäteen reittihahmotelman, missä päivämatkat oli 10km. Minulla on oikeaan mittaan leikattu villalangan pätkä mitä käytän karkeana mittana suunnitellessa. Jos ja kun täällä pitäisi ruveta kiipeilemään ylös tuntureille, oli selvää, että 10km on liikaa.
Itse olen pisimmillään vaelluksella kävellyt 33km päivässä. Se oli Karhunpolulla, jossa oli hyvä polku, ei paljoa korkeuseroja, mulla oli vain Lakki ja Paju ja ruokaa oli muistaakseni jollekin neljälle vuorokaudelle = kevyt rinkka. Se oli aika karua, tai Paju alkoi olla sitä mieltä että nyt riittää. Vaellukset jos mitkä on opettaneet, että matka ei ole mikään tarkoituksenmukainen mittari mistään. 33km polkua tasaisella suht kevyellä rinkalla on aivan eri maailmasta kuin 33km hankalakulkuisessa maastossa missä sinun pitää myös suunnistaa ja selässä on viikon ruoat. Siksi oikeastaan en haluaisi edes merkata kilometrejä ylös, ja vihaan reissun jälkeen kysymystä "no, paljonko tuli". En koskaan vastaa sellaiseen kilometrimäärää, vaan "viisi kokonaista ja kaksi puolikasta päivää" tai "seitsemän yötä". Koska ei sillä ole mitään väliä eikä se oikeastaan kerro yhtään mistään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti