Hammastunturi valikoitui melko ex tempore. Mielessä oli jälleen se UKK, joka vuosi sitten hylättiin siellä olleen vatsatautiepidemian takia. Olin katsellut jo UKK:n karttaa, mutta se ei vain tuntunut hyvältä. Vesien korkeudet on alkukesästä niin suuret, että jokien yli ei pääse. Mikään aloituspaikka ei kolahtanut ja muutenkin ärsyttää ajatus että siellä sitä porukkaa varmasti on. Kolmen koiran kanssa on varmaan ihan riittävän hankalaa ilman kanssaeläjiäkin. Yksi vanha kaveri joskus aikoja sitten kävi Hammastunturilla ja tykkäsi, siitä muistin sen. Se oli sopivan tuntematon. Pikainen kartan hankinta ja sitten piti päättää haluaako pysyä Ivalojoen etelä- vai pohjoispuolella, kun senkään yli ei varmaan pääse. Yksi silta siellä on, mutta sinne menee ainoa merkitty reitti ja silta itsessään on jonkinlainen nähtävyys, niin arvelin, että siellä jos missä niitä ihmisiä taas on. Ja ärsyttävää käydä tekemässä pieni lenkki toisella puolella ja palata samalle sillalle. Etelässä on enemmän suota, joten valitsin pohjoisen, ja sitten etsin jonkun suositteleman parkkipaikan ja se oli siinä sen enempää vatuloimatta.
Ennen reissuun lähtöä ei ole koskaan ollut niin paljoa puuhaa kuin nyt. Muussa elämässä siis. Kanala tuli ja sen kanssa on mennyt kymmeniä tunteja ennen ja jälkeen (perustukset, tarhan teko, kanalan maalaus ym ym). Ei paljoa ehtinyt reissua fiilistelemään ja pakkaaminenkin oli sellainen pikainen suoritus. Päätin myös ekaa kertaa, että mulla on ruokana mitä sattuu olemaan, enkä esim kuivattanut kuivurilla kuin vähän porkkanaraastetta (joka osoittautui pahaksi, porkkanat oli liian kitkeriä. Note to self: jos porkkanat ei ole hyviä kun maistelet niitä raastaessa, ei ne kuivurissa parane). Jotenkin inhottaa muutenkin kaikki vaellusruuat eikä tee yhtään mieli mitään. Tai no yksi lohipasta on oikeasti hyvää mutta se maksaa kympin pussi niin ei nyt koko viikkoa voi sellaisilla elää.
Ajattelin kirjoittaa vähän erilaisen kertomuksen, joka keskittyy kunakin päivänä sen päivän vallitseviin ajatuksiin. Ei tarkkaa reittiselostusta eikä montaa kuvaa. Ostin ennen reissua 40g painavan minikameran ja kuvasin sillä, mutta kuvat ei ole kummoisia. En paljoa odottanutkaan, mutta pettymys se oli silti. Onneksi otin myös muutamia kännykkäkuvia. Valokuva-asia on edelleen ratkaisematta. Järkkärissä ei kestä akku läheskään viikkoa ja motivaatio raahata melkein kilon jöötiä mukana kuoli samaa tahtia akun kanssa. Mitään kovin kallista kameraa ei viitsi vain vaelluksia varten ostaa, kun arjessa kuvaan joko kännykällä tai joskus harvoin liikekuvia järkkärillä. Kännykkää taas ei vaelluksella viitsi käyttää tyhjäksi kuvien kanssa ja se on muutenkin ärsyttävää "käynnistä yhtä kuvaa varten - odota että käynnistyy - sammuta".
Ajettiin perjantaina työpäivän jälkeen Iihin ja lauantaina loput.
 |
| tämä on minikamerasta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti