Lähtöpäivä oli sunnuntai ja auto starttasi mökiltä kuuden maissa aamulla. Maastoon päästiin 10.30. Ensimmäiselle lautalle olisi vajaa pari kilometria käveltävää.
Lyhyen tieosuuden jälkeen siirryimme metsään. Tien penkoilla kasvoi ihan järjetön määrä korvasieniä ja sienimania meinasi vallata meidät heti. Haetaan ne sitten poislähtiessä, sovimme.
Pöneä ärsyttää, kun rääpäle on jatkuvasti edessä
Joo, pentu oli taas irti. Minun koirat ei saa juosta näkymättömissä eikä kovin kaukana, jotta näen koko ajan mitä ne tekevät ja osaan kutsua luokse heti jos koira saa huonoja ideoita päähänsä. Lakista vaikuttaisi tulevan paljon pöneä helpompi irti pidettävä, koska se ei ole kiinnostunut vieraista, mutta se ei myöskään ole niin terävä kuin töppöinen. Riistan jahtaamisen kitkemisen aloitin heti pennun tultua ja toistaiseksi se on tosi hyvällä mallilla. Vapaana, omaan tahtiin, pitkällä askeleella liikkuminen on hyvin tärkeä arvo minulle. Varsinkaan kasvavaa pentua, joka ei osaa olla nätisti hihnassa, en halua vedättää yhtään enempää kuin on pakko. Saa kritisoida, mutta oikeastaan tuskin muutan näkemystäni silti :) Ketään tai mitään emme tälläkään kertaa häirinneet sen enempää kuin olemassaolomme tai läpikulkumme ylipäänsä tekee.
Pöne on kiinni, koska se hyvin mahdollisesti saa huutoraivarin vastaantulijoille eikä tottele ennen kuin on käynyt karjumassa heille. Sellaista ei saa tapahtua. Riista sitä ei voisi vähempää kiinnostaa, sen mielestä on aina ollut turhaa kiihdyttää askelia minkään niin typerän asian takia.
Totuuden hetki lähestymässä
Siellä ne olivat!
Nuorimmainen kerkesi touhuta rannassa sen aikaa kun vedettiin lautta meidän puolelle
Kyytiin se meni kuin vanha tekijä :) Onkohan alusta-arkuuden vastakohta joku outojen kohteiden himo? Erilaisille jutuille menemistä ja kiipeilyä on toki vahvistettu paljon mutta kyllä se on luonnostaan ehta mudi ja rakastaa mennä kaikkiin sellaisiin paikkoihin joista ei tule edes mieleen että tuo voisi sopia kohteeksi.
Siellä pitäisi sitten olla paikoillaan, eikä säätää, tai meillä on mies yli laidan...
Vastarannalla oli vielä aikamoinen tulva, koko laituri veden alla, ja mietittiin pitääkö vaihtaa kengät pois. Siinä oli kuitenkin tuollainen lankkuviritelmä..
Kaiteesta kiinni pitäen lankkua pitkin pääsi. Minä menin edellä ja seuraavat ihmettelee mistä tulisivat
Lakki tuli kuin orava hypellen lankkua pitkin, pöne autettiin uskaltamaan laiturille. Koirat ei selkeästi hahmottaneet että pohja on kyllä lähellä ja veteen voi astua.
Kas näin!
Pentu ei oikein tiennyt pitäisikö sen odottaa kun jään kuvaamaan, vai seurata edellä meneviä
Lunta oli monessa varjoisassa kohdassa vähän jäljellä
Olisi tehnyt mieli itsekin mennä kierimään sinne
Pitkoksilla ei saa kiilata
Ikinäkoskaan en oo ketään töninyt!
Iso edellä, pieni perässä
Tavallaan on ihanaa olla jonkun idoli, mutta perskärpänen välillä myös ärsyttää, kun mitään ei saa tehdä yksin
Koitajoessa oli ihan kunnon saariakin
Tämä taisi olla Verkkoputaan kota
On vaikeaa olla piirtämättä meidän logoon sientä ja muistaa tehdä sen tilalle nyt lakin kuva...
Nämä metsän puolen lammikot tuntui paremmilta uimapaikoilta, joki virtasi paikoin todella kovaa ja mietitytti voiko se viedä koiran mennessäään. Uimahommia varten päästettiin pönekin irti, ettei fleksi ole ihan solmussa.
Eka kyyhavainto oli tiellä pian laavun jälkeen. Toisen yli käveltiin polulla seuraavana päivänä; pöne ehti mennä edellä ja mun tullessa kohdalle parkaisin että kyy. Käskin pönen odottaa fleksin mitan päässä, nappasin takanani tulleen pennun syliin ja äiti tuli avuksi tömistelemään kyytä puskaan päin.
Matollinen kylpylä
Ihana avara mäntykangas jatkui todella pitkään ja alettiin katsella telttapaikkaa päiväleirille. Telttahan sopisi minne vaan mutta vettä pitäisi saada otettua.
Sienaava jäkälälajike. Voi Sieni. Tykkäsin tästä kun vielä elitkin.
Ekana päivänä rinkka painaa aina kauheasti... mun oli yli 22kg lähtiessämme.
Tietää tulleensa vähän liian pitkälle, kun pentu sammuu ennen kuin teltta on pystyssä.
Tuu sisälle
Herätys ja sisälle jatkamaan unia
Joen penkka oli täällä vielä tosi korkea ja veden haku ei onnistunut ihan mistä tahansa
Valjaat pitää aina ripustaa kuivumaan, jotta ne voi tauon jälkeen kastella uudelleen
Kuivattu aurinkokuivattu tomaatti ja tuore minitomaatti, ekan tauon luksusta
Mitä mä saan?
Äitin aamiainen ei maistunut autolla, joten se tuli mukaan
Latauksessa
Töppöset vaan on niiin <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti