Viimeisen päivän reitti menisi luonnonpuiston läpi. Siellä on sallittua liikkua vain merkatuilla reiteillä. Leiriytyminen ei ole sallittua. Sen takia oli pakko yöpyä ennen alueen vaihtumista. Vähän mietittiin, miten pentu jaksaa kävellä 8km putkeen ilman päiväunia, mutta kai siellä sitten voisi istua polulla tms lepäämässä edes vähän aikaa.
Reitin piti mennä Pirhunvaaralle ja siellä olla näköalapaikka. "Pirhu" ei tarkoita pirua, vaan pirtua, mutta jotenkin sitä silti odotti jotakin kivikkoa ja komeaa jyrkkää näköalaa.
Yökkärikuva piti ottaa. Toista vituttaa tällainen hidaste ennen takaisin telttaan pääsemistä ja toista ennen mihin tahansa muualle ryntäämistä.
Aamiaista
Aamutoimien ajan sen touhut pysyi kurissa, kun antoi sille possunkorvasuikaleen ensin telttaan, ja teltan purkamisen ajaksi toisen ulos.
Vikalle aamulle jäi myös sonnin sudit, niiden pureskelussa meni pitkään
Pöne näytä sun luu kanssa
Tänäkin aamuna keiteltiin aamiaista, niin ei tarvitse sitten luonnonpuistossa. Puuron jämät pönelle.
Jätesäkki telttapussin päällä on vanha tapa, nytkin se oli niin riekaleina että tuskin olisi paljon ollut apua kaatosateessa. Vaihdettiin joka päivä niin että toisella oli teltta ja toisella ylimääräiset makuualustat. Teltta toki painaa selvästi enemmän.
Kartta valmiiksi puuhun niin ei tarvitse rinkan noston jälkeen enää kumarrella kartan perään
Ihanan näköinen alku
Alueen vaihtuminen ei jää huomaamatta
Taivaalla vilahti jokin iso petolintu ja pantiin pentu kiinni, ettei kotka vie sitä. En kyllä tiedä auttaako joku kissanfleksin naru kovin paljoa.
Ihanat pitkät pitkokset edessä. Suolla on oma tunnelmansa ja näin keväällä paljon lintujen ääniä.
Heinittymää
Linnut oli niin kaukana ettei nähty kuin meidän yli lentäviä hanhia. Päästin sitten pönenkin irti. Pöne ei ole kiinnostunut riistasta, sen ongelma on vastaan tulevat ihmiset, mutta suolla oli niin hyvä näkyvyys että mahdolliset vastaan tulijat näkyisi kaukaa. Tiedän että koirien irtipito on paheksuttavaa, luonnonpuistossa aivan erityisen, mutta yhtä vähän me häirittiin täälläkään mitään elollisia niin ei mun omatunto vaan kolkuta. Jos ketään olisi näkynyt missään, olisin välittömästi kytkenyt molemmat.
Ne lutrasi parin metrin päässä pitkoksista
Tilaa prkl
Miks mun kuvan pilaa joku irtopää??
Näitä asetelmia saa ohjaamalla etummaista koiraa, joka toimii tulppana takimmaiselle :D
Suohepuli, sukua uinninjälkeiselle.
Otetaas taas kuva
Sitten aloin katsoa, että pöne kävelee jotenkin hassusti. Keventääkö se jotakin jalkaa, ehkä vasen etu tai oikea taka?
Tuli sopiva kivi ja pyysin koiran hyppäämään sinne, ettei mun tartte laskea rinkkaa ja saan katsottua näkyykö sen jaloissa jotakin. Se on niin herkkä että joku poikittain jäänyt neulanen riittää saamaan sen ontumaan. Kiville menoa on vahvistettu niin paljon että eräs ei millään malttanut pysyä poissa. Otin niistä sitten lopuksi kuvan.
Ei löytynyt pönen kintuista mitään. Jatkettiin matkaa, ja muutaman sadan metrin sisällä ontuminen muuttui selkeästi eikä tarvinnut enää arvuutella mikä jalka on kyseessä: oikea etu. Pian koira ei varannut sille enää lainkaan painoa. Ei saatana...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti