Siinä heitä on, sieniä...
Mitäsäteet?
Otetaas nyt nätti yhteiskuva
Jatkuu ja jatkuu vaan... jossain vaiheessa hoin ääneen "voi vittu", ja mietin pitäisikö kääntyä, mutta olin jo tullut sen verran, että kiipeilyä olisi riittänyt takaisin päinkin. Ei kai tämä ikuisuutta voi jatkua?
Pönekin oli pahimmat pätkät irti. Olin melko varma että tuolla ei rypisi vastaan yhtään ketään, ja jos joku tulisikin, kuulisin sen ryskeen jo kaukaa.
Varoselkää...!!
Korvasienimania. Hetken mietin, olisiko pitänyt kerätä niitä pussiin. Tässä kohtaa tultiin pian hiekkatien yli ja mietin pääsisikö sinne autolla lopuksi hakemaan nämä.
Jano olisi, mutta mahdoton jyrkkä penger.
Vähän myöhemmin päästiin rantaan. Jätin rinkan ylemmäs polulle, tässä noustaan takaisin.
Mites tästä mennään?
Oikea väylä
Toisen setin matkaa tuli noin 6km. Pentu alkoi olla todella väsynyt ja joka kerta kun pysähdyin, se tuli vinkumaan ja hyppi mua päin. Oltiin isolla hakkuuaukiolla rannan vieressä ja polku oli taas todella vaikeasti seurattava. En ollut ihan varma missä kohdalla edes ollaan menossa, ja hakkuuaukiolta on paitsi todella epäviihtyisä, sieltä on myös vaikeaa löytää telttapaikkaa. Lopulta löytyi onneksi ihan hyvä kohta teltalle ja päätin tyytyä siihen.
Pöne vetäytyy ekana yökkäriin ja odottaa telttaan pääsyä.
Väsy
No en nuku pystyyn!
Pöne murahti teltassa ja pentu tuli ulos nukkumaan. Sienikin teki näin aina...
Lohijärvessä oli ihana kivipohja
Sain tuttavalta kaksi takkia postikulujen hinnalla, ja niistä pienempi oli juuri nyt Lakille sopiva.
Ennen yöpuulle vetäytymistä vielä käskystä pissalle. Toinen osaa, toinen ei... pönellä oli jälleen villis, toppapomppa ja fleecetossut, Lakilla vain tuo Hurtan ohut takki. Pöne vain on hyvin paleleva yksilö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti