la 7.9. Talvitupajärven kääntöpaikka - Tiävdoojävri n. 7km
Kolmen jälkeen päästiin lähtemään, äiti ja Paju fleksissä edellä, minä ja Lakki vetoliinassa perässä. Aivan kammottava veto ja sai jarruttaa koko ajan. Kuuma oli, ja rinkat tuntui raskailta, mutta emme oikein malttaneet pitää taukoja, kun järvihän on "ihan kohta". Parkkikselta meni Maastokarttasovelluksen mukaan polku järvelle, painetussa kartassa sitä ei näkynyt, ja todellisuudessa polut ei olleet ihan sovelluksenkaan mukaiset. Ihan normaalit lappilaiset polut siis, nehän tulee ja menee miten sattuu. Piti kerran jo käynnistää Heikiksi ristimämme hätälähetin ja tarkistaa koordinaateilla missä hitossa olemme. No, ihan lähellä, ja lopulta järvi löytyi.
Uudet saappaat oli sikäli hyvät, että matkalla oli jo ollut useampi suon ylitys, ja normaalit vaelluskengät olisi pitänyt joka kerta vaihtaa pois. Muotkalla oli ollut pitkään loppukesästä tosi kuivaa ja vedet oli alhaalla, mutta kyllä niitä soissa riitti. Tehtiin sellainen amatöörien moka, että kengät jäi (tietoisesti kyllä, kun ei ehtinyt) sisäänajamatta etukäteen, ja molemmilla oli ekana iltana tuntemus, että aamulla ennen lähtöä saa alkaa rakkolaastareita laittelemaan. Nimenomaan jalkapohjiin, ei kantapäihin tai varpaisiin.
Ekana iltana kävi myös sellainen ihmeellinen äksidentti, että jäin kiinni johonkin oksaan ja insuliinipumpun letku katkesi. Sellaista ei ole koskaan tapahtunut, letku on todella sitkeää eikä sitä saa repimällä poikki. Oltiin onneksi jo tosi lähellä yöpaikkaa, joten vaihdoin osan sitten siellä.
Vaihtuvien sääennusteiden vuoksi koirien takkien valitseminen osoittautui myös tosi vaikeaksi. Lakille oli töppöisen vanha, Lakille yhtä kokoa liian pieni Willis-merinovillatakki, jota se on ennenkin käyttänyt ja jossa se pärjää hyvin. Lakki on tosi "kuumaverinen" koira eikä palele helposti. Paju oli enemmän kysymysmerkki. Lopulta päädyin kippaamaan alun perin pakkaamani erittäin lämpimän Extreme Warmerin pois ja ottamaan tilalle villapaidan ja ohuemman Lakin vanhan Hurtan pentutakin, jolloin voisi käyttää joko vain yhtä tai kahta asua. Ekana yönä Pajulla oli vain villapaita ja sillä oli ehkä vähän kylmä, tai ainakin se pyrki makuupussiin. (No myöhemmin osoittautui että Pussieläin halusi joka yö pussiin 😁). Yöt on siitäkin vähän hankalia, kun nukkumaan käydessä on vielä paljon lämpimämpää kuin sitten aamuyöllä. Koirien pukeminen teltassa on melkoista ähellystä ja teen sen mieluummin ulkona seisten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti