su 8.9. Tiävdoojävri - Peltojärven ranta, n. 11km
Hidas aamu, tehtiin myös lounas etukäteen uusiin ruokatermoksiin. Polku jatkui Miäskuaivin ja Littmuoruaivin yli, ja piti taas käynnistää puhelin ja Maastokartat useampaan kertaan kun oli vähän hankalaa seurata reittiä. Lappilaisten polut on muutenkin sellaisia, että mieluummin melkein rehellisesti suunnistaa kuin yrittää seurata mitään polkuja mihinkään. Mönkkäriura muuttui sitten kelkkareitiksi joka oli merkattu kyltein mutta ei lainkaan tallautunut maastoon, niin todettiin että ihan turha vaiva yrittää seurata sitä, ja muutettiin vähän kurssia ja lähdettiin off roadille Littmuoruaivin yli toiselta puolelta. Paju onnistui nappaamaan rinteestä sopulin, vaikka oli fleksissä kiinni. Yhtäkkiä se vaan hyppäsi johonkin mättääseen ja sieltä kuului karmea rääkäisy. Harkitsin sekunnin että karjaisen koiraa irroittamaan, mutta ääni kuulosti siltä että sattui jo, niin ajattelin että armeliaampaa tappaa se kuin päästää sitä haavoittuneena karkuun. Russeli oli erittäin itseensä tyytyväinen ja kantoi sitä vähän matkaa, ja sitten Lakin kiinnostuessa hätäpäissään nielaisi sen sellaisenaan. Pelkäsin että se oksentaa telttaan karvaa tai luita mutta ei tullut mitään ruuansulatusvaivoja. Axiluria kyllä uhkasin käydä ostamassa.
 |
| meetwursti säilyy kyllä useita päiviä lämpimässä |
 |
| tuorepuuroa ja mustikoita! |
 |
| vauhtia nyt! |
 |
| koivuilla on sienitauti joka vie niiden lehdet, pahimmillaan näyttää kauhealta tuholta |
 |
| lounasleirin viritystä |
Päiväleirissä nautittiin termoksista valmiit lounaat ja oli kyllä hyvä idea tämä! Olen aiemminkin harkinnut, mutta sellainen termos painaa 400g ja siihen päälle se vesi minkä lisäät kuiva-aineisiin. Kyllä se nyt vaan oli niin kätevä että jää pysyvästi käyttöön. Oli niin kuuma että viriteltiin teltalle kaikenlaisia aurinkosuojia. Laitetaan aina tauoilla teltta pystyyn, koska koirat ei oikein osaa levätä vaan mättäällä, teltassa ne kyllä käy heti nukkumaan. Itse syötiin lounasta varmaan ekaa kertaa ikuisuuteen ihan vaan mättäällä istuen. Syksyn hyvä puoli on ehdottomasti se, että ilmavoimat on poissa.
Ruskan tulo oli kuivuuden takia epävarmaa, ja nyt oli ollut liian lämmintäkin. Keltaiset koivut eivät ole ruskaa, ne on sairaita. Eihän täällä asti paljoa puita ole, joten se on muutenkin pääosin maaruskaa. Pientä yritystä kyllä alkoi näkyä, mutta seuraava viikko olisi ehkä ollut parempi tänä vuonna. Loma vaan piti anoa jo kesällä ja heitin silloin sen eniten suositellun ruskaviikon, vko 37, ja se oli sitten se. Aivan käsittämätön syyskuun toinen viikko, kun pohjoisessa lapissakin oli +20C ja shortsit jalassa kauhea hiki. Tätä se on se meidän tulevaisuus, suretti moneen otteeseen, että näin sen näkee miten ilmasto muuttuu ja luonto tuhoutuu. Helposti sitä ajattelee, jos kesästä tykkää, että mukavaa vaan että lämpimät jatkuu pitempään, mutta kyllä sillä kaikella on todella paljon laajempia vaikutuksia ja henkkoht en usko että katastrofia pysäyttää enää mikään. En haluaisi elää täällä enää 40v päästä ollenkaan.
-> 2. päivän ilta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti