Piekanaäytsin ylityksessä koirat alkoi ekaa kertaa osoittaa väsymyksen merkkejä, ja kukaan ei oikein halunnut mennä kärjessä. Lopulta ne oli molemmat irti ja marssi possujunassa mun takana. Huipulla tuuli taas tosi kovaa, mutta löydettiin kivi joka näytti niin eväskiveltä, että sitä ei voinut ohittaa, ja pyllähdettiin sen kupeeseen tuulensuojan puolelle huilimaan. Tarkistin koirien tassut, kivikossa kulkeminen jättää kyllä jälkensä. Koirat sai vähän evästä ja siitä uutta puhtia, ja alaspäin kirmattiin hetkittäin varsin vallattomastikin. Ne oli irti oikeastaan sellaisella logiikalla, että kun näkyy riittävän hyvin ja joku jaksaa / pystyy vahtimaan niitä. Kyllähän ne tottelee vaikka vastaan tulisi mitä, mutta välillä teki mieli keskittyä vaan kävelemään itse, eikä kyttäämään ympäristöä, niin silloin olivat kiinni. Kivikossa olivat kyllä aina irti jotta jokainen saa omaan tahtiin asetella jalkansa.
Rotko oli komea ja niin jyrkkä, että alhaalla virtaavalle joelle oli mahdotonta päästä. Päätettiin kävellä eteenpäin niin kauan, että pääsee. Kaikkia alkoi vähän hyydyttää ennen kuin lopulta löydettiin hassu "hylly" josta pääsi polkua alas joelle. Teltta pystyyn vaan, nyt oli sen verran kylmä ja tuulista, että syötiin päivällinen sisällä. Ei saatu keittimellä tulipaloa aikaan. Kukaan ei jaksanut mennä peseytymään.
 |
| tassujen tarkistus ettei siellä ole jotain mikä vaivaa, kun kulku alkoi hiipua |
 |
| pieni suupala piristi |
 |
| ...piristi kummasti |
 |
| erimielisyys suunnasta? |
 |
| alkaa olla värejä |
-> 5. päivä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti