pe 13.9. Peltojärvensuoja - Talvitupajärven kääntöpaikka, n. 16km
Selvästi viilein yö, ei ollut kuuma nukkua, joskaan ei kyllä yhtään kylmäkään. Lämpömittari on monesti ollut mielessä, olisi hauskaa tietää paljonko kulloinkin on, ilmat ja vedet. Mulla on nollakelin makuupussi ja nukuin kaikki yöt pussi vain peittona, en kertaakaan ollut siellä sisällä.
Ei tullut enää revontulia vaikka toivoin.
Nilkka (etupuoli) on kipeä eilisestä kaatumisesta, ja vetävä Lakki vain pahensi asiaa. Äiti meni pääasiassa Pajun kanssa ja minä Lakin, mutta nyt vaihdoin Lakin sille. Aikamoista haipakkaa marssittiin, oikeastaan oli vain kiire autolle, että ehtii illalla ajaa muutaman tunnin jolloin lauantaille ei jää niin paljoa ja on silloin ihmisten aikaan kotona.
Onneksi on tuuleton harmaa sää, niin ei ole niin vaikeaa lähteä.
Mutta kyllä minä jäisin silti.
Ihan muutama sata metriä ennen autolle saapumista kuului tosi jännä ääni, jota kaikki pysähtyi niille sijoilleen kuuntelemaan. Se oli kuukkeli, selvisi myöhemmin. Se varmasti kävi sanomassa meille heipat koko erämaan puolesta.
Tämä oli minun 26. vaellus. Tiedän ihmisiä, jotka on käyneet tyyliin sen 26 kertaa Muotkalla. Aiemmin pidin heitä vähän höpsöinä; onhan maamme täynnä toinen toistaan hienompia paikkoja, joten miksi tyytyä yhteen? Vähän niinkuin jos menee ulos syömään ja valitsee aina saman ravintolan ja saman annoksen, boooooriiiiing....
Nyt ymmärrän täysin ja luulen, että minun on työ ja tuska perustella itselleni miksi en voisi tulla ensi vuonna uudelleen. Pöyrisjärvi oli aikoinaan toinen, joka aiheutti ihmeellisiä vieroitusoireita. Tuntui siltä että on rakastunut ja sitten on luovuttava heti. Tuntui siltä, että kotiin palattua ei ollut lainkaan hyvä mieli kokemuksista, vaan tekisi eniten mieli vain itkeä sitä, että se on ohi nyt.
Sitä paitsi tämä on mun elämäni ensimmäinen kerta kun palaan vaellukselta kotiin, ja töppöinen ei ole odottamassa minua. Se oli viimeisen kerran mukana ollessaan 12v, joten vaellus ilman sitä, vain junnujen kanssa, ei ollut mitenkään outoa. Kotiin paluu on. On niin kovin tyhjää.
"Mut välillä vielä, ku on sateinen maa, mä kaipaan sua
Tuleehan ne raidetta lopulta
Takaisin
Pikajunatkin,
Pikajunatkin..."
****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti