8. päivä: tunturilampi - Matinlakki n. 9km
Lauantaita voi pitää merkkipäivänä paitsi siksi että se oli juhannus, myös siksi, että ollaan oltu viikko maastossa! Niin paljon on sattunut kaikkea että reissut on lyhentyneet, tai on ollut vaan viikko aikaa ajoineen.
Yöllä oli +4C ja jossain vaiheessa teki mieli mennä kokonaan pussiin, pääosin käytin sitä siis vaan peittona. Nahkiainen nukkui joka yö pussissa, luulen että sillä välillä oli oikeasti kylmä mutta välillä se kyllä vain halusi. Se kuopii reunaa tassulla ja tökkii kuonolla ja odottaa että sille raottaa reunaa. Milloin se sitten nukkui jalkoja vasten, selkää vasten tai eksyi se kyllä sekä mun huppuun että jalkopään "pussiinkin" 😀 Jostain syystä koirat ehkä vietti enemmän aikaa äitin pussin alla; minä kun haluan kääntyä niin potkaisen surutta nukkuvaa koiraa että siirry siitä, ja äiti parka pysyi liikkumatta ja antoi kinttunsa puutua ettei pikku kullanmurut vaan häiriinny...
 |
| 😍 |
 |
| Hege |
Suunnistettiin tunturien kylkiä Cuanauavrappah-tunturin pikkulammelle lounaalle. Hienot oli taas maisemat ja ylös noustessa saa ihan riittävästi puuskuttaa. Maastokartat oli taas päällä, ja toisaalta niiden käyttö tuntuu huijaamiselta, toisaalta tämäkin lampi olisi varmaan jäänyt löytymättä ilman.Olemassa oleva painettu kartta on liian karkealla mittakaavalla, lisäksi täällä nyt vaan on paljon puroja ja pieniä lutakoita mistä ei tiedä onko se merkattu karttaan vai ei. Eli kun tulet jollekin maamerkille, et kuitenkaan tiedä onko se juuri se mikä kartassa seisoo vai onko tämä joku niin pieni ettei sitä ole merkattu ennen/jälkeen sen kartassa olevan. Lisäksi osa puroista saattaa olla kuivuneita, niin sitä kävelee äkkiä ohi kun luulee menevänsä purolle asti mutta sitä ei koskaan tule.
Valitettavasti ylhäällä oli sitten ekaa kertaa kenttää ja puhelin lävähti täyteen viestejä, kun erehdyksessä räppäsin lentokonetilan pois päältä. Kotona sitä aina räpeltää puhelinta ja se on sellainen paha tapa. Aina kun on tylsää tai pitää odottaa jotain tai ei saa unta jne jne jne. Viikko ilman sitä, niin ei olisi yhtään enää huvittanut lukea ainoatakaan viestiä, saati mennä jonnekin someen ja iltalehden sivuille.
Illaksi oli tarkoitus mennä Matinlakki-tunturin pienille lammille. Matinlakki 😍 Alku oli taas helppoa ja selkeää puroja pitkin ja lammelta toiselle.
 |
| Nahkiainen on milloin missäkin mutkassa pesimässä niin puun mutka sopi hänelle! |
 |
| En oo kyllä koskaan ennen juhannuksena korvasieniä tavannut |
Alemman Honkavuoman ylityksen jälkeen läväytin teltan pystyyn kun äiti oli vasta tulossa, oli niin kauheasti mäkäräisiä että koirat piti saada sisälle että saa rauhassa kuivata jalkansa. Sen jälkeen sitten taas tapahtui jotain ja eksyttiin tai "eksyttiin". Maastokartat jumitti, ja maasto oli sellaista kumpuilevaa harvaa sammalmetsää, missä joka suunta näytti ihan samalta. Siinä sitä tuli taas hieman ylimääräistä lenkkiä tehtyä. Joen ylityksen jälkeen olisi voinut ottaa kompassilla suunnan suoraan halutuille lammille, ja teinkin niin, mutta sitten kun lähdet kävelemään ja haluat kiertää jonkun kohdan niin se menee heti siinä ketuilleen. No lopulta sinne päästiin ja pienen telttapaikan etsimisen jälkeen leirikin oli pystyssä. Suolla oli joku pesivä lintu joka hermostui meistä, niin mentiin vähän kauemmas.
 |
| Tältä sen kuuluisi näyttää |
Illalla teltassa Paju alkoi hangata molempia silmiään. Mitään niissä ei näkynyt, ja laitoin sille ensin silmähuuhdetta, mutta se ei auttanut, niin heitin sille puolikkaan kyytabletin. Kortisoni vaikutti nopeasti ja oireet loppui siihen. Nyt kun vielä muistaisi ettei ilmoita sitä mihinkään kokeeseen, kun sillä saattaa olla 30vrk varoaika...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti