Heräsin kuudelta ja kävin koiran kanssa pissillä. Olisi tehnyt mieli mennä pesulle, mutta illalla kalastajat heiluivat rannassa niin ettei sinne sekaan oikein mahtunut, ja miettiessäni mahtaako he olla jo hereillä, alkoikin taas sataa ja se siitä, nukahdin uudelleen. Herättiin sitten uudelleen vasta lähempänä kymmentä, ja silloin sitten paistoi aurinko ja oli reissun paras päivä. Juuri kun meillä olisi pahimmat nousut edessä...!
Jalat alkoi rasittua märistä kengistä.
Aamiainen, mums
Ihana rivitalo <3
Joen yli oli juuri tehty uusi silta
Vastarannalla oli vielä pehmeää hiekkaa siltatöiden jäljiltä, hetken viilennys omassa montussa kun joimme litran pullon tyhjäksi ja täytimme sen heti - lisää vettä ei saisi pitkään aikaan
Ja sitten mentäisiin 😶
Välillä toinen meni edellä...
Ettei sen tarvinnut vetää
Hitto miten kuuma
Maasto oli niin kuivaa että koiraa piti juottaa koko ajan pullosta kanssa
Joko pidetään tauko?
Oltiin kävelty vain 3,5km ennen Kolsakosken laavulle tuloa, mutta päätettiin pitää siinä tauko. Ihanaa oli päästää koira ojaan uimaan ja pestä itse hiukset. Levitettiin taas kaikki kamat kuivumaan kun aurinkoa riitti. Jopa kengät ekaa kertaa kuivahti niin että ne oli enää "läpimärän" sijaan "nihkeät" sisältä.
Lakki joutui laavun kattoon kiinni koska se ei olisi pysynyt ojasta poissa enkä halunnut että se ramppaa uimassa ja tulee ravistelemaan meidän tavaroiden päälle
Pitäisit nyt pienen päivälevon kanssa. Huomaa kuvassa äitin seuraava yllätys, sienisipsit <3
Joku edellinen oli vuollut ihan sikahienot syttypuut. Me ei tulta tehty joten sinne jäivät.
Sitten ruvetaan taas pakkaamaan
Onks pakko jos ei jaksa. Olin ollut kipeänä kuukausi ennen reissua ja pitkällä ab-kuurilla, ja hengitys tuntui monta viikkoa senkin jälkeen jotenkin raskaalta. Koko reissu oli kauheaa tahmaa; yleensä vaelluksella kävellessä tulee sellainen flow-tila ja jalka vaan nousee ja menee. Nyt rinkka painoi jatkuvasti selkää, lihakset oli tönköt ja jatkuvasti eteneminen tuntui raskaalta. En tiedä onko mulla vaan niin huono kunto, johtuiko tämä streptokokin sairastamisesta vai mitä ihmettä, mutta ei ollut kivaa.
Jokaisella puskapissalla hän kyllä kiltisti odotti siellä missä käskettiin, mutta silmä vahti minua jatkuvasti
Illaksi tultiin Kummalehdonojalle, ja alkava kova sade kiihdytti viimeistä kilometriä. Minä tulin melkein juoksua koiran kanssa ja äiti yritti pysyä perässä liukkaassa pitkässä alamäessä.
Lakki on aika huono syömään ja olin ottanut sille kaiken maailman herkut avuksi, jos pelkkä nappula ei maistuisi. Kissan märkäruokaa oli neljä pussia ja joka ilta sai sellaisen lisukkeeksi. Kyllä maistui ja olisi maistunut ilmankin.
Otettiin mallia kalastajilta ja pantiin pressu suojelemaan telttaa. Toimii se niinkin, se nyt on ollut mukana yleisenä apuna monessa jutussa.
Ennen nukkumaan käymistä sade taas taukosi ja palattiin itse ojalle ottamaan muutama kuva
Päivämatkasta ei taas tullut kuin noin 10km mutta olipahan mäkeä. Illalla vielä ukkonen jyrähteli muutaman kerran kauempana mutta vettä ei tainnut enää tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti