Kesäloman jälkimmäiselle pätkälle halusin jonkin Lappia lähempänä sijaitsevan kohteen, jotta yksin ajamiseen ei menisi tolkuttoman pitkää aikaa ja autokaan ei ehkä ehtisi hajota. Mietin ja tutkailin pitkään Turun saaristoa, mutta se keikka olisi varmaan järkevintä toteuttaa pyörällä ja sen myötä kasvavien päivämatkojen takia ilman koiria. Varsinaisia vaellusreittejä siellä ei juurikaan ole, ja rantojen koluaminen kartan ja kompassin kanssa olisi lukuisten mökkien takia kohtuullisen haastavaa. Hylkäsin siis houkuttelevan meren läheisyyden ja päädyin Pohjois-Karjalaan ja siellä Pogostan kierrokseen. Susitaivalta olen Patvinsuon päästä kävellyt, mutta tälle reitille osuva osuus olisi aivan uusi.
30 asteen helle, seuraaville päiville ukkosta, 90km rengasreitti josta ei ole sitten mahdollista poiketa lyhyempää pätkää. Ehdin monta kertaa miettiä, onko tässäkään järjen häivääkään. En lenkkeile näillä säillä kotonakaan koska se on kauheaa, miten kuvittelen, että vaeltaminen olisi sen erilaisempaa? Mitä jos joku saa lämpöhalvauksen? Miten ääriolosuhteissa selviydytään? Näin extremekesää ei saata ihan hetkeen olla tulossa, joten päätin, että nyt se on mentävä ja kokeiltava. Lähdin sillä ajatuksella, että jos siitä ei tule mitään, sitten ei tule, ja keskeytän puuhan välittömästi. Olisipahan ainakin kokeiltu.
"Olethan sä aina selvinnyt" (c) isä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti