1. päivä tie jonka nimeä ei muistettu - Särkkäjärvi n. 15km
Kesäloman viimeinen viikko oli heinä-elokuun vaihteessa, ja tuntui sopivalta kokeilla Hymnin (7,5kk) ensimmäistä vaellusta. Kohteeksi valikoitui ympyräreitti Pogostan kierros, josta olen joskus kävellyt noin neljäsosan, kunnes keskeytin helteen ja kuivuuden takia. Nyt oli ihan yhtä lämmin, mutta ei niin kuivaa, ja toivoin että ojissa ja soilla on vettä. Reitti kulkee paljon vesistöjen äärellä, mutta siellä on myös pätkät erityisesti kaakossa ja pohjoisessa, missä vettä ei ole mailla eikä halmeilla. Juomaveden nyt vielä kantaa mutta kolmenkympin säissä koiria pitäisi pystyä uittamaan tiuhaan.
Itsensä voi altistaa jokainen ihan mihin haluaa, mutta koirien mukaan ottaminen on aina ihmisen päätös. Ne ei ymmärrä haluta tai olla haluamatta osallistua johonkin olosuhteisiin. Helteiden kanssa leikkiminen ei ole mitään pikkuisen epämukavaa, se on pahimmillaan hengenvaarallista, varsinkin oloissa missä ylikuumentunutta koiraa et saa kunnon varjoon, suihkuun, kylmäkallen alle tai mihinkään. Reissun perumistakin mietittiin. Vaellus on olosuhdelaji; milloin on liian kylmä ja sateista tai sitten on liian kuuma. Helteet oli kuitenkin ehtineet olla jo useita viikkoja ja koirat varmasti jokseenkin tottuneet. Reitillä on pääosin paljon vesistöjä ja uimamahiksia. Liikutaan pienemmissä erissä ja viileimpiin kellonaikoihin, pidetään kunnon taukoja että kaikki ehtii palautua, vahditaan koirien juomista, seurataan jokaisen jaksamista.
Lähtöpäiväksi osoittautui sunnuntai 27.7., ja lähdettiin mökiltä joskus puolen päivän maissa näin ollen juuri kivasti pahimpaan aikaan paikalla jalkautumassa. Auto näytti +30C. Meillä oli eväänä ekaksi illaksi makkaraa (nakkeja), ja mukana letunpaistovälineet. Reitillä on vain kaksi tupaa, loput on laavuja, joita ei saa maastopalovaroituksen aikana käyttää tulen tekoon. Olin ajatellut ihan eri lähtöpisteen ja ympyräreittiä tulee ehdottomasti kiertää myötäpäivään, tämä siis oma viiraukseni, ei mikään sääntö. Nyt kuitenkin vaihdettiin ihan eri puolelle ja suunta vastapäivään, jotta ekalle illalle saataisiin tupa makkaroita varten. Ne oli pakastettu ja otettu jäisinä mukaan, silti vähän jännitti miten mahtavat säilyä.
 |
| Joku on kerran pohjoisessa soittanut poliisit kun mun auto oli "niin pitkään oudossa paikassa parkissa" |
Päiväleiri laitettiin rantaan vain noin 4km marssin jälkeen. Koirat ui, ihmiset ei päässeet mutapohjasta. Ukkonen kumisi kaukana ja teltassa kuten ulkonakin oli ihan kauhean kuuma. Yllättävää kyllä koirat tuntui jaksavan vallan jees, mutta itsellä oli hirveä olo, jalat tutisi ja rintaa pisti. Epäilin koirien jaksamista ja nyt olenkin se heikoin lenkki itse? Lakilla ei tällä kertaa ollut koiran rinkkaa ollenkaan, ja kaikki koirat oli normi talutusvaljaissa ja flekseissä. Toisella kaksi koiraa ja toisella yksi, oikeastaan ne oli aina Lakki ja Hymni + Paju tai Paju ja Hymni + Lakki, pojat ei olleet samalla taluttajalla. Pojat oli vyöllä kiinni ja Hymnin fleksi vaan kädessä. Olisi kiva että kädet saisi vapaaksi, mutta sitä pyörimistä oli sen verran että pakko oli selvitellä naruja. Ärsytti myös se että pentu ei osaa ollenkaan välttää ihmisen takaa kiertämistä eikä väistää puita tai mitään muutakaan samalta puolelta kuin taluttaja. Ja ihan siis peiliin voi katsoa kun kukaan ei ole sille sellaista opettanut. Lakin oli varmasti tosi kiva ilman rinkkaa, mutta luoja että se veti paljon. Pitäisi varmaan olla koiralle ihan oikeat vetovaljaat ja taluttajassa se ei voi olla kiinni vain tavan vyöllä rinkan alla, jumaliste että tuli selkä kipeäksi. Mulla on ihmiselle tulevat vetovaljaat (ja joustoliina), nehän tarkoituksella asettuu alemmas pakaroille ja säästää selkää, mutta nyt ajattelin että ne vaan hiostaa ja ei kai se hullu koirakaan jaksa kiskoa. No kyllä jaksaa ja ei koskaan enää tällaisissa varusteissa sen kanssa. Lakki on myös vähän onneton siksi että ekana se ei oikein hyvin kulje, varsinkaan äidin kanssa jos minä tulen perässä, ja takana se sitten vetää kuin viimeistä päivää.
Iltaleirille käveltiin Särkkäjärven tuvalle, jota oli kehuttu hienoksi, mutta osoittautui melkoiseksi pettymykseksi. Minusta se oli epäviehättävä, siihen tuli tie, ranta ei ollut mitään hiekkasärkkiä nähnytkään vaan jälleen melko mutaista. Kaivo siinä oli ja sieltä sai tämän reissun parhaat vedet. Peseydyttiin rannassa ja laitettiin leiri pystyyn. Kummankaan ei yhtään tehnyt mieli mennä sytyttelemään mitään tulia kun ihan riittävän kuuma oli muutenkin, joten nakit syötiin hieman kohmeisina sellaisinaan ja letut jäi tekemättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti