Heräsin parin tunnin unosten jälkeen siihen, että taivaalla toden totta oli pilviä, ihania valkoisia pilviä. Käytiin rannassa puljaamassa vedessä, joella pilvet oli jo mustia ja halusin hakea kameran teltasta. Ehdittyäni takaisin leiriin taivas murahti ja alkoi sataa. Aurinkovarjona ollut ulkoteltta piti saada vauhdilla paikoilleen. Vaikuttavaa, millä vauhdilla ukkospilvet nielee auringon ja hetkessä siitä ei ole jälkeäkään, sää muuttuu täysin.
Ukkonen pysytteli aika kaukana, mutta vettä riitti pariksi tunniksi. Kasasin märän teltan viiden maissa ja marssittiin kolmisen tuntia. Yöpaikka löytyi huikean hienon kapean harjun kohdalta, oli kiva uimarantakin tarjolla. Virittelin sisäteltan pystyyn, ulkoteltan puuhun "kuivumaan" (nollatuulessa, sadan prossan ilmankosteudessa sehän nyt on yksi vitsi, mutta tietyt asiat vaan tuntuu tarpeellisilta tehdä vaikkei niissä oikein pointtia olekaan), pengoin suunnilleen kaikki kamat rinkasta etsiessäni shampoota, puhtaita alusvaatteita ja vesipulloja täytettäväksi. Olin juuri menossa harjun reunaa alas rantaani, kun taivas synkkeni ja suorastaan repesi. Jos iltapäivällä nähtiin suht rivakka näytös kamojen kasaamisesta ja teltan suojaamisesta, nyt suusta pääsi epäuskoinen "ei jumalauta...!" ja kamat lensi kyllä sellaista vauhtia, että huh huh. Itse olin aivan läpimärkä kun lopulta syöksyin telttaan viimeisenä.
Sadesäällä on mukavaa syödä ystävien kanssa tuc-keksejä
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti