Hienon illan jälkeen yöllä taas hieman satoi, ja aamu valkeni pilvisenä ja leutona. Yöllä oli niin lämmin, että makuupussissa tarkeni hyvin ilman merinovillahousuja. Yömyssyä ei ole minään yönä tarvittu, mutta merinokerrasto ja villasukat on normi yövaatetus. Tähänastisesta rutiinista poiketen keiteltiin aamupalaksi kuka mitäkin.
Sieni sai possunkorvan ja pakeni ulos syömään. Ne mahtuu kyllä ihan hyvin nukkumaan samaan telttaan, mutta ruokailu on sellainen tilanne, että Sieni mieluiten väistää ulos pönen egon alta.
Rinkka keveni päivä päivältä ja tässä vaiheessa se ei tuntunut muutenkaan enää raskaalta. Kukin nostaa laitoksensa selkäänsä kuten parhaaksi kokee. :D
Se normaali tekniikka.
Kun kartassa menee vain yksi tie, tällainen ei näytä kivalta edessä. Onneksi toinen on selkeästi se pääväylä, mutta ei sitä haluaisi joutua arvailemaan näin, kun edelleen erämaassa ollaan.
Kartanluvun aikana kukin tekee omat tärkeät juttunsa <3
Miksi kuollut mikälie päästäinen oli keskellä hiekkakasaa...?
Kyllä kiitos, ottaisin mitä ikinä syöttekin t. kuulapää
Jos se rapisee, se on hyvää
No nyt! Sitten kun niitä alkoi tulla, tulikin sitten ihan kunnolla. Koirat kiihtyivät aika lailla, mikä oli vähän hassua, koska on ne poroja nähneet vaikka miten paljon aiemminkin. Sieni on enemmän kiinnostunut jäljistä kuin itse eläimistä, ja pöneä ei kiinnosta mitkään eläimet muuten kuin "tarvitaanko poliisia, olemmeko ehkä vaarassa" -mielessä. Paitsi nyt jostain syystä. Minä en halua että hallinta on minkään narun varassa, joten saatoin kitapurjeet lepattaen antaa vähän suusanallista palautetta siitä mikä olikaan sallittu toimintamalli ja saako fleksin päässä heittää volttia vaikka itse jeesus kävelisi vastaan.
Jokaisella on omat juttunsa, tässä miehen mulle mukaan pakkaamaa lihaskipuvoidetta
Lounasleiri pidettiin Jierstirovanjärven vastarannalla. Niin, ollaan jo menossa takaisin päin, nukuttiin eka yö toisella puolella.
Siinä on jotain samaa kuin avantouinnissa. Ihanan kamalaa, kamalan ihanaa. Minua viehättää monessa asiassa muutenkin se hallinnan tunne. Se toiminto itsessään ei ole mukavaa, mutta tieto siitä että pystyy, on senkin edestä. Mikä suunnaton mielenrauha.
Tältä erää viimeinen illallinen tulilla. Voisiko olla parempaa illallisseuraa, kuin unen tahdissa nytkähtelevät töppöset <3
-> jatkuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti