Tuntsa, päivä 2

2. päivä: Pieni Saijanvaara - Mutsinlehto - Härkätunturi (reitille) n. 15km 

 Ekalla leiripaikalla havaittiin, että äidin crocsit on pudonneet. Vain naru oli jäljellä rinkassa. Hän muisti jääneensä johonkin kuusen oksaan kiinni, ja epäili että siinä se oli käynyt. Käytiin illalla aika pitkä matka kävelemässä takaisin päin, josko kengät olisi löytyneet, mutta kiinnijäämispaikka oli vielä paljon kauempana ja se oli sellaista pätkää jossa oltiin tultu maastossa ilman reittiä; todennäköisyys löytää takaisin samaan kohtaan olisi tosi pieni. Rahallinen menetys ei feikkikenkien kanssa ole montaa euroa, mutta harmittaa jättää roskia jälkeensä, ja minulla oli paha mieli niiden kenkien puolesta. Siellä ne jossain on ihan yksin maailmassa, toivottavasti edes yhdessä... Sitten ajattelin, että toivottavasti ne viihtyvät vapaudessa.

Heti aamusta piti löytää polku, joka oli kyllä kartassa, muttei maastossa. Tiesin kyllä jo ennakkoon, että nämä lappilaisten polut on mitä on. Eteneminen on vähän stressaavaa kun et voi etukäteen tietää, josko seuraavaa risteystä koskaan tuleekaan. Pitkään oli siis riski että joudutaan vielä tekemään uukkari ja tulemaan takaisin.

 Yöllä satoi ihan reilusti

 Lakkiiiii!

Tässä lounaspaikka, johon onneksi lopulta päästiin olemattomista poluista huolimatta. Vettä oli tosi vähän ja jokainen tällainenkin suolammikko oli löytö.

Pressu aurinkosuojana ja "muutama" öttiäinen vasten äitin housuja

Koirien juottoa. Koska sitä vettä oli vähän, juotin niitä aina kun oltiin veden äärellä.

Tämän merkin merkitys ei koskaan selvinnyt meille

 Suolätäkön pohjassa oli kiviä

Taas mennään

Tässä menee karttaan merkattu polku...

Ei ne tämän kauempana juoksentele

Paljon jopa näin

Välillä reitti oli paljon näkyvämpi, mutta kyllä oli silti aika epävarma olo edetä tuollaisia pitkin.

 Tullaan merkatulle ukk-reitille, koira kiinni

 Viimeiseen saakka ötökkäsuojassa

Vahingossa liian lähekkäin

Reitillä pentukin oli siis kiinni, koska jokuhan voi tulla vastaan. Olisipa tiedetty...

 Hirvee riippakivi mun perässä kii!

 Vihdoinkin...!

Pentu läähätti niin kauheasti vedettyään x kilsaa, että annoin sille ekana vettä ja sitten vasta aloin kaivaa telttaa.

Kyllä, Härkätunturin tuvan yhteydessä on sauna. Ja ei, siellä ei ollut ristin sieluakaan. Edellinen merkintä oli viikon takaa.

Kaivo oli kyllä pieni virtaava oja

Saunakammarin oven sai sisältä lukkoon, mutta teki silti mieli ottaa koirat mukaan. Kuultaisiin jos joku tulee, ja toisaalta Lakista ei voi olla ihan varma tuleeko se teltasta läpi tai tuhoaa siellä jotakin.

Meillä oli kaksi siideriä mukana (jeesuksen kuudes ihme mihin nekin oikein mahtui), ja oltiin jo aiemmin päätetty että juodaan ne yksi kerrallaan puoliksi. Ei molemmille omaa, niin ne riittäisi pidempään. Nyt oli aika korkata ensimmäinen tölkki. Ai luoja.

Kusivaivaiselle oli myös c-vitamiini

 Pestyjä pyykkejä ei arvannut jättää saunalle kuivumaan, jos joku kuitenkin tulisi.

-> jatkuu