4. päivä: Kuusivaara- reittiä - tietä Nuoluskurulle - takaisin reitille n. 16km
Ensimmäinen yö kun ei satanut, mutta aamulla oli varsin uhkaavan näköinen taivas ja selkeästi viileä ilma. Herätään
tyypillisesti siinä kahdeksan aikaan ja pari tuntia siihen vaan menee, että pääsee liikkeelle. Tunti aamutoimiin ja tunti
leirin purkuun ja pakkaamiseen. Ei nyt toki edes yritetä pitää kiirettä. Lakkikin oppi hienosti että ulkona käymisen jälkeen
ehtii vielä ottaa ihan kunnon unoset ihmisten syödessä ja säätäessä. Se ei ole ruuasta kiinnostunut eläin eikä seuraa
kokkailuja ja syömisiä lainkaan kuten pöne tekee.
Pönekin jatkopötkötissä
Parhaat päivänsä nähneitä opasteitakin. Sanoinko jo, että tähän mennessä emme olleet nähneet yhtään ihmistä yhtään missään?
Otetaas yhteiskuva
Noniin poijjaat, järjestykseen
Voi ei miten paljon varvashiekkaa
Varvashiekka on sellaista, mikä aiheuttaa täydellisen sekoamisen heti kun varvas tuntee sen allaan
Ihan ei nyt ollut riittävän lyhyt valotusaika valmiina kamerassa
Ja sitten taas Kuppins ottaa kupotin
Sillä aikaa keiton tuunausta
Vasen nilkka kesti hyvin, mutta liekö oikea jotenkin tehnyt toisenkin kintun töitä, kun se sitten taas kipeytyi. Ihan eri
tavalla kuin mitä siinä vasemmassa oli, nimenomaan rasittuneen tuntuiseksi. Useampana päivänä vedin nappia naamaan,
onneksi se auttoi.
Katkaisin oksasta mittakepin, keppi oli 2km. Huomaa Jalanloukkausvaarat, mikä ihana nimi! Olisin halunnut mennä sinne,
mutta jostain syystä ei suostuttu.
Saavumme Nuoluskurun laidalle. Arvelinkin, että "kuru" voi olla mikä vaan komea kanjoni tai pieni monttu, mutta sitä en
älynnyt ajatella, että Tuntsa on puita ja puuthan ne tukkii tämänkin näkymän täysin. Zoomiputki vielä latistaa
viimeisetkin korkeuskäyrät. Ihan oli jyrkkä ja komea sen mitä puiden välistä nyt näki.
Pöne on ihan hullu nuolemaan ihmislihaa ja sitä kohtausta sanotaan nuoluusiksi. Nuoluskuru oli siis pönen kuru.
Eräs ei taas olisi jaksanut odotella kun pöneä kuvataan (ja palkataan). Törkeää. Vittuuntuessaan voi esim. alkaa purra
omaa remmiään. Aika monta kertaa rääkäisin viikon aikana, että nyt se syö taas sitä narua. Ihme ettei se jo
katkennutkin.
Mentiin vähän eteenpäin ja pantiin välileiri kurun ei-enää-niin-jyrkälle reunalle. Alhaalla piti olla joki tai oja, mutta aikamoinen umpeenkasvanut lutakko se oli sekin...
Veden haussa
Olin jo etukäteen päättänyt että toinen siideri juodaan kurulla, joten ei muuta kuin jäähtymään!
Vieressä hedelmä-juustotarjotin
Kuivattua mangoa, juustopalat ja jotain muita kuivahedelmiä. Nämä lapsuudesta tutut juustot säilyy lämpimässä. Oli meillä pala jotain kovaa parmesaniakin alkupäiville mutta se meni jo :p
Kun kartassa lukee ylikulkusilta, sitä ilman muuta sen kummemmin ajattelematta odottaa vettä. No ei ollut ei, oli poroaita.
Jos olisi sattunut joku reppanampi pentu, pöne olisi ollut tosi hyvä esimerkki tällaisiin asioihin.
No, tätä pentua on vaikeampaa pidellä kiinni että kerkiää itse toisella puolella kuvaamaan, kuin saada se näille esteille...
Olisit nyt vaan irroittanut sen jo valmiiksi etukäteen...
...koska nyt tullaan kovaa
Kiire on on on
Yritettiin välillä vaihtaa, mutta Lakki ei ollut oikein hyvä menemään ekana. Siihen loppui aina veto. Tarttee vielä vähän
treenata, vaikka innostuin jo oikeasti ajatuksesta että herättelisin vanhan juoksuharrastuksen henkiin ja alkaisin juosta
sen kanssa. Kyllä sillä selkeästi vetogeeni on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti