Yöllä oli melkoinen sumu, muttei satanut. Aamu alkoi ikävästi, kun laskin koirat teltasta ulos ja sitten jostain puskan takaa kuului aivan karmea, räjähtävän ripulin tuloääni. Pönehän se siellä. No, kaivelin enteromicrot ea-laukusta, nakkasin sille sellaisen naamaan ja unohdin koko asian.
Tässä pakotettu takkikuva (he olisivat mieluummin kirmanneet pissille, tai ripulille). Pönellä oli perinteisesti Willis, Toppapomppa ja fleecetöppöset eikä lainkaan kuuma. Lakilla oli joku lahjoituksena saatu halpis eikä lainkaan kylmä. Useimpina öinä itse asiassa sillä ei ollut mitään. Ekana yönä heräsin siihen että se toistuvasti läähätti, mutta en tiedä oliko sillä kuuma vai vain hirveä jano, koska kun vihdoin älysin päästää sen ulos, se meni juomaan ihan helvetinmoisen määrän. Olen ennenkin sanonut, että takkien tarve on todella yksilöllinen eikä rotu ja karvan määrä välttämättä kerro siitä mitään. Tällainen määrä koirien takkeja vie myös ihan helkkaristi tilaa omasta rinkasta.
 |
Aamuhommat
Sumu ei oikein tarttunut kuvaan
Onneksi oli Nutrisalia, ei muuta kuin vettä koneeseen
Pöneee...?
Et viittis painua helvettiin siitä
Otetaas nyt taas asiallinen kuva
Ei niin pientä monttua etteikö hän olisi sinne löytänyt.
Harmi kun en saanut kuvaa kun se makasi ja samalla sukelsi noissa miniuima-altaissaan. Mutta on se tämäkin. Huh. Kohtuullisen paskainen koira.
Valkeat kivet oli kuin lunta
Ripuli sen kun jatkui.
Kuppinssilla on edelleen fiksaatio nukkua ihmisten pään päällä
Töppöset on aina niin ihania <3
Hyllyllä
"Älä jätä jälkeesi mitään" on hyvä ohje, mutta jätimme kuitenkin vähän pistaasin kuoria.
Samalla sillalla tulossa takaisin päin
Mitäs tuolla on
Ja rapa roiskuu
Yhden miehen mittainen uima-allas
Murhahaara ohitettiin mennessä ja ohitettiin myös tullessa. Ei nyt sillä että olisin mitenkään taikauskoinen, mutta ei
kuitenkaan kauhean nätti autiotuvan nimi. Tarina löytyy googlesta.
Märkä kuppi
Värriötuntureilla oli ihanat nimet; Ykkönen, Kakkonen ja Kolmonen on luonnonpuistossa jossa liikkuminen on
luvanvaraista, Nelonen, Viitonen ja Kuutonen on tyrkyllä sallitulla puolella. Kuvassa kalju Viitonen.
bois
(Hirveästi ei ollut sellaista uljasta maisemaa missä ottaa the kuva, joten se on sitten kai tältä reissulta tämä.)
Annoskateus on synneistä suurin. Eräs oli jatkuvasti mun sarvissa kiinni.
Elämä ilman leirikenkiä tarkoitti tätä. Nii että älä hukkaa crocksejasi.
Tyyny se on teltan hyllykin <3
Kahdelle illalle oli jälkkäri, tässä jälkimmäinen, joku vadelmajuttu.
Yösateen varalta pyykit turvaan
Nyt et nuupahda! Pöne lakkasi juomasta koirien kuivalihalla maustettua vettä, onneksi "ihmisliha" vielä kelpasi. Se ei
niinkään paskantanut mitenkään hirveän tiuhaan, mutta silloin kun muutaman kerran päivässä teki, se oli aivan velliä.
Yritin juottaa sitä reilusti ja enteromicroja se sai jokusen päivässä, mutta ei oikein ruvennut auttamaan ja aloin
huolestua.
Elämä ilman leirikenkiä tarkoitti tätä. Nii että älä hukkaa crocksejasi.
Härkätunturin tuvalla ei ollut ketään, kun tultiin. Ehdittiin saunoa ja syödäkin ja olin menossa huussiin, kun huomasin
saunan terassille ilmaantuneen vesipullon. Äiti sitten myöhemmin vedenhakureissulla tapasi siellä jonkun miehen halkoja
hakkaamassa, ja vaihtoi hänen kanssaan muutaman sanan. Se olikin ainoa ihmishavaintomme koko reissulla.
Vasemmalla äitin muussia, valmiiksi kuivattuja keittokasviksia ja kuivalihaa, oikealla mun "kaikkea omaa kuivattua ja
vähän muussia". Ei kovin nättiä mutta hyvää!
Tyyny se on teltan hyllykin <3
Kahdelle illalle oli jälkkäri, tässä jälkimmäinen, joku vadelmajuttu.
Yösateen varalta pyykit turvaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti