Koiran kanssa vaeltamaan?

Eikö koirien kanssa vaeltaminen ole kauhean hankalaa? No, on ihmisiä, jotka kokee koiran omistamisen hankalaksi ja arjen järjestelyt työläiksi, ja on ihmisiä joille elämä ilman koiraa on täysin käsittämätön asia, ja koira-arki aivan normaalia elämää, ei mikään rasite. Jos koiran omistaminen tuntuu muutenkin rasitteelta, vaellus sen kanssa on varmasti ihan yhtä rasittavaa. Sen sijaan kun jo valmiiksi ajattelee elämää koirallisen näkökulmasta, ei koiran mukaan ottaminen ole sen kummempaa kuin elämä sen kanssa muutenkaan. :) 

Telttaa tai muuta omaa majoitetta on aina pidettävä mukana, koska mihinkään laavulle ei voi luottaa pääsevänsä. Koirien tavarat vie tilaa omastakin rinkasta, eläinten juomista on tajuttava ajatella ja joskus kannettava niillekin juomavettä, illalla taas täytyy varoa päästämästä niitä kastelemaan itseään tai tulee märkä yö teltassa - kyllähän ne täytyy monessa kohdassa ottaa huomioon ja tajuta suunnitella asioita ennakkoon, ja jos se tuntuu työläältä, sitten se on sitä. Omillani ei onneksi ole mitään alusta-arkuuksia enkä ole ikinä tajunnut edes miettiä mitään reittiä siltä kannalta, pystyykö koirani ylipäänsä tulemaan sieltä. Jos minä pääsen, kyllä nekin pääsevät. Sama pätee päivämatkoihin: terve, normaalirakenteinen aikuinen koira ihan takuulla jaksaa sen enempää etukäteen treenaamatta kävellä sen, mitä ihminen jaksaa retuuttaa rinkkaakaan. Työläämpää minulle olisi etsiä niille hoitopaikka ja tehdä kaikki järjestelyt sen tiimoilta, kuin ottaa ne vaan mukaan!

Rehellisesti voin minäkin kuvitella tilanteen, jolloin koiran mukana olo olisi suuri rasite: täysin kouluttamaton kauhea koira. Koira ei varasta ihmisen ruokia kun lasket kuppisi kannon nokkaan, koira ei syö mitään rinkassa olevaa eikä tuhoa tavaroita vaikka sen jättää hotelliaamiaisen ajaksi telttaan yksin, koira ei kisko ja hillu kuin sekopää kun yritetään kävellä tiettyä ihmisten määräämää vauhtia, koira ei säädä ja härvää kun ollaan leirissä vaan viimeistäänkin käskystä osaa hakeutua makuulle ja pysyä siellä, koira ei katoa kuin pieru saharaan jos sen vahingossa edes laskee irti. Pidän näitä itsestään selvyyksinä, mutta eipä ne taida kaikille olla. Peruskäskyjen lisäksi peruskäytöstavat kannattaa kouluttaa jo pennusta pitäen ennen ensimmäistäkään reissua.

Märkä koira palelee (ja kastelee kaikkien varusteet). Koira on saatava kuivaksi ennen nukkumaan menoa, eli kesälläkään älä päästä sitä uimaan enää illalla, sateisina päivinä hyvä pyyhe on ihan ykkönen. Jotkut käyttävät koirilla sadetakkeja. Lumiseen aikaan lumi taas on saatava varisemaan turkista pois teltan ulkopuolelle.

Vesipulloja ja kippoja laskiessa huomioi, että on reittejä, joiden varrella vettä ei ole ja koirallekin on laskettava kantovesi ja juomakuppi. En tarkoita, että koira ei voisi juoda ihmisen kupista, mutta jos ainoassa mukissa on kahvi, ainoassa kupissa mehukeitto ja ainoassa kattilassa puuro, minkä meinasit niistä uhrata koiralle...? Oman kupin lisäksi koiran tarvitsema vesi on joskus kuljetettava vesipullossa, joten riittävää pullojen määrää laskiessasi muista huomioida koiran veden tarve.

Kanssaihmiset 99,9% suhtautuu ystävällisen kiinnostuneesti, varsinkin rinkkaa kantava koira saa aina huomiota osakseen. Silti kaikissa tuvissa ja nuotiopisteissäkin koirallinen ihminen on minusta aina altavastaajana ja jos kuka tahansa (ennen tai jälkeen tullut) ei halua että koira on paikalla, kannattaa vain lähteä. Jos koiran paikalla olo on kaikille ok, varmista, että koira käyttäytyy mahdollisimman siivosti; kukaan ei jaksa kuunnella jatkuvaa räksytystä, ei halua kuolaavaa koiraa kerjäämään eväitänsä eikä jaksa hyppiä sen yli tehdessään ruokaa nuotiolla. Jos koira makaa nätisti ja rauhassa vähän syrjemmässä, ihmisten on helppo vain ihailla sitä, ja suhtautua suopeasti seuraavaankin koiralliseen vaeltajaan :)

Ulkomaille mennessä ajantasaiset vienti- ja tuontivaatimukset on syytä tarkistaa huolella Eviran sivuilta.