Tuntsa 08/2020

Tuntsa, metsien maa, oli äidin valinta.

Tarina

Koitajoki 05 / 2020

Pohjois-Karjala on aina yhtä viehättävä vaihtelevine maastoineen, ja joen läheisyys lisää tunnelmaa entisestään. Tämä oli pennun ensimmäinen pitempi reissu, ja tämä on valitettavasti myös kertomus siitä, miten nopeasti vahingot sattuvat. 

Tarina

Lohilahti 05 / 2020

Sienen kuolema, pentu, korona, lomautukset... Elämänmullistusten jälkeen ensimmäinen oikea reissu lähiseudulle.

Tarina

Pöyrisjärvi 08/2019

Näin liki kymmenen vuotta sitten silloisessa mudiryhmässä erään mudiharrastajan valokuvan vaellukselta. Kuvassa oli mudin takana ihmeellisiä hiekkadyynejä ja jokin kitukasvuinen puska. Kysyessäni mikä ihmeen paikka tuo on, hän vastasi Pöyrisjärvi. En ollut ikinä kuullutkaan sellaisesta, joten googletin.

Siitä asti olen halunnut käydä siellä itse.

Viime vuoden naisten vaelluksella äiti sai valita Kilpisjärven tai Pöyrisjärven, ja koska hän silloin otti Kilpisen, tälle vuodelle jäi Pöyrisjärvi. (Ensi vuonna on ehkä annettava hänen valita ihan vapaasti? :p )

Toisten mielestä Kilpisjärvi on henkeäsalpaavan upea, ja he palaavat sinne kerta toisensa jälkeen. Olihan se omalla karulla tavallaan hyvin kaunis, mutta minulle riitti kerta, enkä oikein tajunnut mitä kaikki siinä hehkuttavat. Niin helvetisti kiviä, että sekaan ei meinannut mahtua telttailemaan. Koin varmaan ne samat haltioitumisen tunteet nyt Pöyrisjärvellä. Käsittämättömän upea paikka ja sinne minä vielä tulen joskus palaamaan. Ihmeellisiä hiekkarantoja, kuun kraatereita, pensaiden rykelmiä, oikea luonnon oma taideteos. En käsitä, miten mitään sellaista voi olla olemassakaan.

Tämä oli myös ensimmäinen oikea erämaavaellukseni. Kaksi viikkoa Ylläs-Pallas-alueella 2015 meni kyllä myös paikoin hyvin syrjässä ketään näkemättä, mutta nyt oltiin kuitenkin tavallaan reitillä. Se ei vain ollut merkattu. Joinakin päivinä näimme yksittäisiä ihmisiä, joinakin emme ketään. Tämä on niin mun juttuni. Joku Karhunkierros on ikävä piikki lihassa, kun sekin edustaa sarjaa "pitäisi nähdä", mutta pelkkä ajatuskin siitä ihmismäärästä lähinnä kauhistuttaa.

Tarina

Evo 01 / 2019

Ensimmäinen talviretkeilykokeiluni. Kuten aiempien kokemusten perusteella ounastelinkin, kylmyys ei ollut ongelma, kosteus oli. Kolmen vuodenajan teltta, ja kaikki mikä siellä sisällä on, on yhden talviyön jälkeen niin märkä, ettei sillä voi toista yötä yöpyä. Olipa kuitenkin niiin hieno tunne olla pilkkopimeässä nietosten keskellä ihan yksin.

tarina

Pogosta 08 / 2018

Kesäloman jälkimmäisen pätkän reissu suuntautui Pohjois-Karjalaan. Koko maassa oli aivan poikkeuksellinen helle, lisäksi myös kuivuus osoittautui ongelmaksi. Koko kierroksen (90km) sijaan emme päässeet kuin pienen pätkän, ennen kuin oli käännyttävä takaisin.

Tarina

Pogostan kierroksen omat sivut