Hammastunturi 06 / 2026

Hymnin eka lappi.

Tarina

Pogosta 07 / 2025

Hymnin ensimmäinen vaellus helteitä uhmaten.

 

-> matkaan

Muotka 06 / 2025

Äkillinen suunnitelman muutos vei meidät kolmatta kertaa Muotkalle.

-> matkaan

Muotka 09 / 2024

Kaksi vuotta sitten kesällä Muotka jäi saavuttamattomaksi, joten nyt tehtiin uusi yritys.

Tarina

Karhunpolku 07 - 08 / 2023

Hyviä, huonoja ja hyvin huonoja hetkiä, läpimärkänä välillä hiestä ja välillä sateesta. 

Kertomus blogissa.

Pyhä-Häkki ja maakuntaura 09/2022

 Kaatosateessa selviytymistä.

Linkki

Muotka 07/22

Linkki

Nuortti 06/2021

Nuortti tuli valituksi vain siksi, että se oli toisella puolella aiemmin käytettyä Tuntsan karttaa. Lopussa olevan joen ylityksen piti olla jännää, mutta siitä meinasi tulla katastrofi.

Tarina

 

 

Tuntsa 08/2020

Tuntsa, metsien maa, oli äidin valinta.

Tarina

Koitajoki 05 / 2020

Pohjois-Karjala on aina yhtä viehättävä vaihtelevine maastoineen, ja joen läheisyys lisää tunnelmaa entisestään. Tämä oli pennun ensimmäinen pitempi reissu, ja tämä on valitettavasti myös kertomus siitä, miten nopeasti vahingot sattuvat. 

Tarina

Lohilahti 05 / 2020

Sienen kuolema, pentu, korona, lomautukset... Elämänmullistusten jälkeen ensimmäinen oikea reissu lähiseudulle.

Tarina

Pöyrisjärvi 08/2019

Näin liki kymmenen vuotta sitten silloisessa mudiryhmässä erään mudiharrastajan valokuvan vaellukselta. Kuvassa oli mudin takana ihmeellisiä hiekkadyynejä ja jokin kitukasvuinen puska. Kysyessäni mikä ihmeen paikka tuo on, hän vastasi Pöyrisjärvi. En ollut ikinä kuullutkaan sellaisesta, joten googletin.

Siitä asti olen halunnut käydä siellä itse.

Viime vuoden naisten vaelluksella äiti sai valita Kilpisjärven tai Pöyrisjärven, ja koska hän silloin otti Kilpisen, tälle vuodelle jäi Pöyrisjärvi. (Ensi vuonna on ehkä annettava hänen valita ihan vapaasti? :p )

Toisten mielestä Kilpisjärvi on henkeäsalpaavan upea, ja he palaavat sinne kerta toisensa jälkeen. Olihan se omalla karulla tavallaan hyvin kaunis, mutta minulle riitti kerta, enkä oikein tajunnut mitä kaikki siinä hehkuttavat. Niin helvetisti kiviä, että sekaan ei meinannut mahtua telttailemaan. Koin varmaan ne samat haltioitumisen tunteet nyt Pöyrisjärvellä. Käsittämättömän upea paikka ja sinne minä vielä tulen joskus palaamaan. Ihmeellisiä hiekkarantoja, kuun kraatereita, pensaiden rykelmiä, oikea luonnon oma taideteos. En käsitä, miten mitään sellaista voi olla olemassakaan.

Tämä oli myös ensimmäinen oikea erämaavaellukseni. Kaksi viikkoa Ylläs-Pallas-alueella 2015 meni kyllä myös paikoin hyvin syrjässä ketään näkemättä, mutta nyt oltiin kuitenkin tavallaan reitillä. Se ei vain ollut merkattu. Joinakin päivinä näimme yksittäisiä ihmisiä, joinakin emme ketään. Tämä on niin mun juttuni. Joku Karhunkierros on ikävä piikki lihassa, kun sekin edustaa sarjaa "pitäisi nähdä", mutta pelkkä ajatuskin siitä ihmismäärästä lähinnä kauhistuttaa.

Tarina

Evo 01 / 2019

Ensimmäinen talviretkeilykokeiluni. Kuten aiempien kokemusten perusteella ounastelinkin, kylmyys ei ollut ongelma, kosteus oli. Kolmen vuodenajan teltta, ja kaikki mikä siellä sisällä on, on yhden talviyön jälkeen niin märkä, ettei sillä voi toista yötä yöpyä. Olipa kuitenkin niiin hieno tunne olla pilkkopimeässä nietosten keskellä ihan yksin.

tarina

Pogosta 08 / 2018

Kesäloman jälkimmäisen pätkän reissu suuntautui Pohjois-Karjalaan. Koko maassa oli aivan poikkeuksellinen helle, lisäksi myös kuivuus osoittautui ongelmaksi. Koko kierroksen (90km) sijaan emme päässeet kuin pienen pätkän, ennen kuin oli käännyttävä takaisin.

Tarina

Pogostan kierroksen omat sivut

Kilpisjärvi 06 / 2018

Kesäloman ensimmäisen pätkän reissu oli kauan suunniteltu naisten vaellus, ja kohteeksi valikoitui Kilpisjärvi. Ajankohta yritettiin valita niin, että lumet olisi sulaneet ja maastot kuivuneet, mutta ei olisi vielä ihan turkasen kuuma eikä ötököitä. Sinänsä onnistuimme aika hyvin, mutta sää oli kuitenkin varsin kylmä ja sateinen. Pahinta oli kuitenkin kaiken läpi tunkeva tuuli. Seitsemän päivän ruuat tulivat pois reissun keskeydyttyä loukkaantumisen takia toisen päivän jälkeen.

Tarina 

Häkkilän polku 06 / 2017

Kuuden eukon ja yhden miähen kokoinen viikonloppureissu. Hauskaa oli mennä välillä erilaisella kokoonpanolla. Koirat ovat aiemmin treenanneet samassa tilassa ja osa niistä on leikkinyt yhdessä, mutta vaelluksella oli tarkoitus että kukaan ei morjenstele ketään ja herra epäsosiaalikin pärjäsi alun järkytyksensä ("onks noi todella tulossa mukaan...?") jälkeen oikein kivasti.

Tarina

Pyhä-Luosto 7 / 2016

Saavuttamattomaksi jäänyt Sienioja. Pari kilometria kävelyä läpitunkemattomalle suolle, yö parkkipaikalla sateessa, kännykällä tulevan viikon sään kauhistelua (kaatosadetta) ja vahva fiilis siitä, että tämä ei ole hyvä paikka. Olen erittäin vahvasti tunteideni vietävissä. Ajoin pois.

Koli 06 / 2016

Koli nyt on sellainen must see -kohde, aiemmin olen käynyt siellä vain ihan kakarana talvella enkä muista niistä ajoista oikein mitään. Kolille olen jo kerran aiemmin, joitakin vuosia sitten, ollut syyskuussa menossa, mutta peruin reissun loskasateen takia. Kartat oli kuitenkin jo valmiina. Nyt oli hyvä sauma toteuttaa sitten tämä reissu.

Tarina

Syöte 11 / 2015

Ensimmäinen kunnon kosketus ei-kesäajan vaeltamiseen. Eihän se ollut ihan sellaista kuin mitä voisi kuvitella, että maa olisi nätisti huurussa ja että vähän enemmän vaatteita mukaan ottamalla kaikki menee hienosti. Kosteus tunkeutui ihan joka paikkaan.

Tarina

Ylläs-Pallas 06-07 / 2015

Pisin ja huikein reissuni, 15 vuorokautta metsässä. Tätä muistelee vuosienkin jälkeen lämmöllä ja mieli halajaa uudelleen vastaavalle matkalle.

Tarina